Rosmariinitassu
Kirjoittaja: Saaga
Vaivuimme molemmat ajatuksiimme pitkäksi aikaa. Oli hiljaista ja ehkä vähän vaivautunutta istua siinä hiljaa. Pesin edelleen rintaani, koska se ei ollut vielä tarpeeksi siisti. Vaivuin ajattelemaan, että kun olin sanonut pitäväni harvoista ja valituista ja todennut niiden kissojen olevan kuin Lepakkohuuto olinko oikeasti vain tajunnut olevani ihastunut häneen. Se ei vaikuttanut ihan mahdottomalta mutta en halunnut olla väärässä. Olin kyllä aina ihaillut kollia suuresti mutta oliko tunne ihastumista? En ollut ikinä ihastunut keneenkään, joten mistä minä tietäisin milloin sitten olin.
“No meidän välimme ovat ainakin perjaatteessa sovitut. En ole varma antoiko hän minulle todella anteeksi”, nau’uin. En ollut jutellut siskoni kanssa taas pitkään aikaan. Siirryin pesemään korviani.
“Oletko kuullut sen klaaninvanhimpien tarun, että kun kissa pesee korviaan hän odottaa myrskyä? Minä en usko siihen mutta joskus pohdin mistä he oikein keksivät sellaista”, kysyin ihan mielenkiinnosta. Tämä oli pisin keskustelu Lepakkohuudon kanssa, minkä olimme käyneet ilman jatkuvaa kiusaamista ja jekkuilua. En tiennyt mitä ajatella. Toisaalta pidin normaalista keskustelusta mutta mieluummin kiusoittelisin vain Lepakkohuudolle tämän soturintaidoista.
//Lepa?
