Rosmariinitassu
Kirjoittaja: Saaga
“Sainpa hyvinkin! Ensin tein hienon nappauksen; sain hiiren. Toinen saaliini oli jänis. Se meinasi päästä karkuun mutta olin viisaampi ja kolmas saaliini oli toinen hiiri. Sen sain ihan läheltä leiriä”, kerroin ylpeänä.
“Sulkavirta myös sanoi, että olen tosi taitava eikä hänellä oikein ole enää paljoa opetettavaa minulle, koska osaan niin paljon jo! Se varmasti tarkoittaa jotain”, intoilin kuin mikäkin hölmö pennun rääpäle ja heilauttelin häntääni ympäriinsä. Katselin hetken Lepakkohuutoa ja käänsin sitten katseeni pois. Miksi hän katsoi minua noin? Kuin olisi miettinyt jotain todella syvällistä. Ei Lepakkohuuto ollut syvällinen; ei hän osannut edes näytellä olevansa.
“Miten sinulla menee? Onko olosi jo parempi? Sanoivatko parantajat jotain? Eihän tassusi ole tulehtunut?” kyselin äkkiä, kun tajusin, että Lepakkohuudon katse saattoi tarkoittaa jotain pahaa. Sydämeni tykytti kovaa. Tällä kertaa hermostuksesta. En halunnut, että kolliin sattui tai hänellä olisi muuten kauhean epämukavaa. Aina nyt oli vähän epämukavaa mutta jos oli liian epämukavaa se ei ollut mukavaa. Mitä minä oikein selitän? Eihän epämukava ollut mukava siksi se oli epämukava. Huoh… ryhdistäydy vähän kiitos, Rosmariinitassu hyvä.
//Lepa?
