Rosmariinitassu
Kirjoittaja: Saaga
Kuuntelin Lepakkohuutoa hiljaisena. Hänen pieni vitsailunsa sai ahdistukseni kaikkoamaan. Kyllä hän haluaisi olla kanssani vaikka saisikin oppilaan. Miksi hän nyt oli tässä, jos ei pitänyt minusta lainkaan?
“No. Haluan käydä partiossa *ilman* Sulkavirtaa. Se on varmana aika selvää. Toisaalta toivoisin, että saisin osallistua johonkin oikeaan taisteluun. Törmäsin silloin koiraan mutta minun ei annettu antaa sille kynsistä vain, koska olen tyhmä oppilas”, sanoin muistellen koiran näkemistä. Totuus oli etten olisi edes uskaltanut hyökätä sen kimppuun mutta haaveilin silti.
“Mitä Hiljaisuustassuun tulee… minusta tuntuu, että sisareni on sitä tyyppiä, joka alkaa flirttailemaan heti, kun pääsee soturiksi eli vinkkaa Hiljaisuustassulle hänet ja sano pysymään kaukana minusta, koska vain harvat ja valitut kelpaavat minulle”, nau’uin kiusoitteleva pilke silmissäni. Toivoin todella, että Lepakkohuuto ei ymmärtäisi väärin. Kyllä minulle kelpasivat muutkin kuin harvat ja valitut mutta Hiljaisuustassu ei ollut minun makuuni. Pidin enemmän kissoista, joiden kanssa oli hauskaa ja joiden kanssa voi kiusoitella menemään eikä tarvitse pelätä, että toinen ottaa vahingossa tosissaan. Kylmät väreet kulkivat turkkini alla, kun tajusin, että Lepakkohuuto oli molempia noista kriteereistä. En kyllä ollut ihastunut häneen. En voinut. Hän oli ystäväni. Unohduin hetkeksi katsomaan käpäliäni.
//Lepa?
