Rosmariinitassu
Kirjoittaja: Saaga
Vereni kiehui suonissani ja korvissani tykytti niin äänekkäästi, etten kuullut mitään muuta kuin oman hengitykseni. Olinko kuullut väärin vai naukuiko sisareni juuri haluavansa kuolla? Hengitykseni oli tiheää enkä voinut pidättää kyyneleitä nousemasta silmiini. Ne polttelivat kipeästi ja halusin huutaa. Halusin raivota. Olin menettänyt emoni! Luulin, että Kamomillatassu oli puolellani. Koitin hillitä tunteitani mutta sanat vain pääsivät suustani.
“Älä puhu hiirenpapanaa!! Luuletko, että haluan menettää sinutkin?! Olen menettänyt emoni ja niin olet sinäkin! Luulin, että tiedät millaista on menettää läheinen! Se sattuu!!” kiljuin täyttä kurkkua. Hengitin välissä raskaasti ja jatkoin sitten raivon puuskaani. Minuun sattui. Sattui niin älyttömän paljon, että luulin kuolevani itsekin.
“Tiedätkö mitä?! Olet oikeassa! Olet aika hirveä pelkuri, kun haluat paeta asioita kuolemalla!! Miettisit joskus miltä minusta tuntuu!” ärisin uhkaavasti. En nähnyt tai kuullut mitään ympärilläni. Olin aivan shokissa. Kamomillatassu oikeasti halusi kuolla vain jonkun yhden idean takia? Näin edessäni emon kasvot. Hän ei olisi ylpeä siitä, että huudan siskolleni. En voinut muuta. Sydämmeeni sattui. Olin jo kerran koonnut sen kasaan emon kuoleman jälkeen mutta nyt se oli hajalla taas.
“Vihaan sinua senkin ketunjätös!!” huusin vielä suoraan siskolleni ja ryntäsin sitten ulos pesästä.
En oikeasti tarkoittanut sanojani mutta en voinut sille mitään, että ne vain tulivat suustani. Silmät sumeina kyynelistä ryntäsin suoraan päin jotakuta. En tiennyt kuka se oli mutta tömäys oli liikaa ja käperryin maahan niille sijoilleni nyyhkyttämään. Tunsin ympärilläni Kärppämyrskyn tutun ja turvallisen hajun. Olin turvassa. Nyyhkytin silti lohduttomasti. Tunsin naaraan kosketuksen turkillani ja koitin rauhoittua mutta se ei vain onnistunut. Kärppämyrsky oli onneksi tässä. Olin turvassa. Koitin toistaa lausetta päässäni.
//Kamo? Hilju? Lepa?
