Rosmariinitassu
Kirjoittaja: Saaga
Lepakkohuudon sanat saivat minut miettimään. Mitä, jos Lepakkohuudon kuume johtui tassusta ja sen tulehduksesta? Päätin kysyä oliko Sumu tuuli tutkinut tassua.
“Eikö kuume voi johtua vain tuosta tassusta?” sanoin nostaen päätäni.
“Tutkiko Sumutuuli sitä?” kysyin turkki pörhistyen. Lepakkohuuto yritti pudistaa päätään mutta se sattui selvästi. Sydämeni tykytti kovempaa. Kuume saattaisi siis oikeasti johtua siitä.
“Ei hän tutkinut”, kolli naukui sen sijaan. Nyökkäsin koittaen pysyä rauhallisena. Lepakkohuuto ei ehkä kuolisikaan. Kolli kärsi vain tulehduksesta käpälässä. Se saataisiin parannettua. Vaikka oli lehtikato? En tiennyt. En ollut parantaja.
“Tulen ihan kohta”, sanoin ja kosketin hännälläni Lepakkohuudon selkää. Kiirehdin parantajien pesän toiseen osaan, jossa parantajat nukkuivat. Hehkuaskel käveli minua vastaan.
“Rosmariitassu, miten voin auttaa?” hän kysyi.
“Sumutuuli ei tutkinut Lepakkohuudon käpälää ja nyt toisella on kova kuume. Voitkohan tutkia sen?” kysyin silmät kiiltäen kuin hullunlailla. Jos näin Lepakkohuuto paranisi, en syyttäisi enää itseäni.
“Tottakai”, Hehkuaskel naukui ja käveli kanssani takaisin Lepakkohuudon luo.
“Näyttäisitkö käpälääsi, Lepakkohuuto”, parantaja naaras kysyi lempeästi. Hehkuaskel oli emoni isän sisar. Hänkin oli perhettä mutta häneen minulla ei ollut oikein tunne suhdetta.
//Lepa?
