Rosmariinitassu
Kirjoittaja: Saaga
Lepakkohuudon lähdettyä menin täyteen paniikkiin. Hän vielä kuolisi siellä ulkona koitin nousta mutta istahdin takaisin maahan heti, koska tajusin ettei ystäväni – jos hän enää oli sellainen – ei tahtoisi varmaankaan nähdä minua. Miksi olin näin hirveä?! Miksi olin mennyt itkemään ja olemaan tunteellinen?! Pian itkin jo hysteerisesti kyyristellen maassa. Tunsin hännän kietoutuvan ympärilleni ja, kun vilkaisin ylös näin kissan olevan Kärppämyrsky. Painauduin häneen kiinni etsien lohtua. Olisipa emo täällä. Jos hän vain ei olisi, tehnyt mitä sitten tekikin ennen murhatuksi tulemista. Itkin kovempaa. Minulla oli kauhea ikävä emoa. Hän ei vain koskaan tulisi takaisin.
“Hys, kaikki on hyvin”, naaraan ääni kantautui korviini sydämeni tykytyksen ja loduttoman nyyhkytykseni läpi. Pudistin päätäni ja koitin pidätellä itkua. Pyyhittyäni silmiäni käpäliini parhaani mukaan nousin.
“Menen vain nukkumaan”, sanoin ja tassutin pois ennen kuin naaras ehti sanoa mitään. En halunnut Kärppämyrskyn typeriä neuvoja. Hän ei pitänyt Lepakkohuudosta mutta minä pidin. Todella pidin. Menin pesääni ja käperryin nukkumaan. En saanut unta pitkään aikaan ja pidin aina välillä kummallisia nyyhkytksen omaisia ääniä mutta koitin olla häiritsemättä muita. Jossain kohtaa tunsin kuinka Kamomillatassun häntä kävi silittämässä minua hetken. Sen jälkeen nukahdin.
Heräsin väsyneempänä kuin ikinä. Revin kuitenkin itseni ylös pesästä ja menin etsimään mestariani. Hän vei minut ulos Kamomillatassun ja hänen mestarinsa kera. Menimme yhdessä nummille päin ja harjoittelimme kanin vaanimista. En ikinä ollut oikein paikalla tilanteessa mutta se ei sinänsä haitannut, koska osasin nämä asiat jo.
Laahustin häntä maata laahaten leiriin. Katselin ympärilleni mutta en nähnyt Lepakkohuutoa. Hän oli siis edelleen parantajalla. Mietin hetken menisinkö kollin luo. Päätin kuitenkin mennä, koska päivä oli jo pitkällä ja kohta minulla olisi varmaan joku toinen partio. Menin sisään parantajalle. Siellä haisi sairaus. Tärisin astellessani lähemmäs Lepakkohuudon makuusijaa. Kolli näytti liikkumattomalta.
“Lepakkohuuto?” kysyin hiljaa heikolla äänellä.
//Lepa?
