Rosmariinitassu
Kirjoittaja: Saaga
Lähdin Kärppämyrskyn luota vasta, kun olin kokonaan rauhoittunut ja oli jo myöhä ilta. Laahustin hiljaisena ja häntä maata laahaten takaisin oppilaiden pesään. Ohitin siskoni ja sydämeni tuntui muljahtavan, kun kuulin tämän hiljaisen nyyhkytyksen. Yskähdin ja näin kuinka Kamomillatassu vilkaisi minua ja sitten katsoi pois. Kyyneleet hänen silmissään saivat omat silmäni silmäni kostumaan mutta käperryin vaan äkkiä makaamaan selkä siskooni päin, etten näkisi häntä. Suljin käpäläni Kivimyrskyn ympärille. Hän saisi lohduttaa minua. Nukahdin yllättävänkin nopeasti.
Heräsin erittäin väsyneenä siihen, että minua tökittiin. Tunnistin tökkijän Säihkytassuksi.
“Sulkavirta pyytää sinua ulos”, hän naukui ja tassutti sitten ulos.
“Kiitos!” huikkasin kollin perään. En edes tiennyt kuuliko hän. Huomasin, ettei pesässä ollut enää ketään. Olin siis todellakin nukkunut pitkään. Annoin silmieni avautua hiljalleen ja kehoni heräillä ennen kuin ponkaisin ylös pedistä. Piilotin Kivimyrskyn makuualusiini ennen kuin nousin pois pesästäni. Tassutin ulos pesästä mutta tuntui kuin olisin jättänyt sieluni nukkumaan. Minulla oli niin tyhjä olo siskoni ja minun riidan jäljiltä, jos sitä edes voi sanoa riidaksi, kun se oli täysin minun vikani. Kävelin kissojen ohitse mutta tuntui kuin heitä ei olisi ollut.
“Huomenta”, naukaisin tekohilpeästi mestarilleni. Koitin hymyillä mutta se oli vaikeaa. En voinut kuin syyttää itseäni kaikista eilisen tapahtumista. Vaikka miten koitin sen saanut ajatuksia pois mielestäni.
//Sulka?
