Rosmariinitassu
Kirjoittaja: Saaga
Keräsin likaiset makuualuset pesästä.
“Minusta klaaninvanhimmista punkkien nyppiminen on ikävämpää kuin tämä”, sanoin kohauttaen lapojani.
“Jaa, no sinä olet kyllä oikeassa, kerrankin”, Lepakkohuuto naukui. Hyrähdin kehräysmäisen äänen kurkustani ja kaduin sitä heti. Mitä minä oikein yritin.
“Hiirensappi on ehkä yksi inhottavin asia mitä metsästä voi löytää”, tuhahdin pörhistellen turkkiani.
“Suuta soukemmalle ja töihin, oppilas”, soturi ärähti leikillään.
“Ai kasvoinko partion aikana pennusta oppilaaksi?” kysyin naurahtaen mutta aloin kuitenkin työskennellä uuden pesän tekemisen parissa.
“Älä keskity tuollaisiin pikkuseikkoihin”, Lepakkohuuto naukui vähän nolona. Hän oli lipsauttanut eikä voisi enää sanoa minua pikku pennuksi. Työskennellessäni osuin vahingossa kyljelläni kollia kylkeen. Hänen karvansa osuivat minun kylkikarvoihini ja säpsähdin. Liikuin hieman pois päin.
“Anteeksi”, puuskahdin ja vilkaisin kolliin, joka kyllä käänsi katseensa pois heti, kun katsoin häneen. Tunsin turkkini kihelmöivän jännästi siitä kohtaa, josta turkkimme olivat koskeneet. Kylmät väreet kulkivat pitkin minua. Miksi kosketus oli tuntunut niin oudolta eikä vain nololta tai mitään. Vilkaisin vielä nopeasti Lepakkohuutoon, joka vaikutti hieman oudolta yhtäkkiä.
//Lepa?
