Routatassu
Kirjoittaja: Blakey
Routatassu kallisti päätään. Huomenkyyhkykö pettynyt? Se ei liikuttanut Routatassua ollenkaan, eikä hän tuntenut toista kohtaan myötätuntoa. Eihän hän edes tuntenut tuota. Routatassu kiinnitti huomiota tapaan, jolla Kylmäliekki puhui niin sanotusta ystävästään. Oppilas siristi silmiään, kun Kylmäliekki näytti ajattelevan. Olikohan Kylmäliekin ja Huomenkyyhkyn välillä jotain? Routatassu ei voinut olla varma, sillä hän ei ollut tuttu oikein minkäänlaisten suhteiden kanssa. Hän osasi kuitenkin tulkita kissoja suhteellisen hyvin, ja aisti Kylmäliekissä jonkinlaisen muutoksen. Naaras räpäytti silmiään ja lopetti niiden siristelyn.
Routatassu kuunteli, kuinka Kylmäliekki kertoi mitä oppilasaikaan hänen mielestään kuului liittyä. Onnistumisen kokemuksia, miellyttävyyttä, sosiaalisia kanssakäymisiä ja ystävyyssuhteita. Se kuulosti Routatassun korvaan ihan hyvältä, vaikka hänen mielestään siitä puuttui vielä jotain. Onnistuminen oli tärkeää, mutta niin oli myös epäonnistuminen. Routatassu oli huomannut, että hän itse oppi enemmän epäonnistuessaan – ainakin tärkeissä asioissa. Tämän takia Routatassu ei niinkään välittänyt epäonnistumisistaan. Naaras räpäytti silmiään. ”Selvä, kiitos ajatuksistasi. Oli mielenkiintoista kuulla niitä”, hän naukui rauhalliseen tapaan, ja jatkoi Kylmäliekin tarkkailua. Hiljalleen Routatassu kykeni muodostamaan toisesta mieleensä jonkinlaista kokonaiskuvaa. Kylmäliekki oli kuin iso hiirulainen, ehkä hivenen eksynyt ja raukkamainen. Tuota olisi varmasti helppo pitää tassunsa alla, mikäli Routatassulla sellaisia suunnitelmia koskaan olisi. Naaras nosteli tassujaan peilatakseen Kylmäliekin liikkeitä.
Kylmäliekki kysyi Routatassulta taas kysymyksen, tällä kertaa siitä, onko hän oppinut jotain uutta ja siitä, milloin hänet nimettiin oppilaaksi. ”Minut nimitettiin oppilaaksi vain muutama päivä sitten, joten oppilaana minulla ei ole ollut vielä aikaa oppia ihan hirveästi uutta. Pimentovarjo esitteli minulle reviiriä ja muutaman taisteluliikkeen, mutta muuta sellaista en ole oppinut”, kiharaturkkinen vastasi taas harkituin sanoin. Olihan hän tutkaillut Kuolonklaanin kissoja ja oppinut heistä enemmän kuin normaalisti, mutta siitä hän ei Kylmäliekin kanssa aikonut keskustella. Toinen ei vaikuttanut sellaiseen keskusteluun oikealta kissalta, vaikka kyllä tuolta varmasti jonkinlaisia näkemyksiä saisi imaistua. Routatassu huomasi, miten Kylmäliekki värähti kylmyyttä. Ainoastaan Routatassun tassut tuntuivat hiukan vilpoisilta, muu keho oli sopivan lämmin. Oppilaan turkki oli niin tiheää, että se suojasi hyvin kylmyydeltä ja eristi lämpöä. Hän oli siitä kovin tyytyväinen.
// 315 sanaa
// Kylmä?
