Sädesäihke
Katselin mietteliäänä, kun Muurahaistassu kiipesi oksalta seuraavalle. Kun hän alkoi olla jo korkealla, annoin hänelle ohjeeksi tulla alas.
Oppilas kuitenkin vänkäsi vastaan eikä minulla ollut vaihtoehtoa kuin varoittaa häntä putoamisen vaarasta. En aikoisi pakottaa kollia alas saatika seota hänen valintansa suhteen. Ei siinä olisi ollut mitään järkeä kuitenkaan.
“Sädesäihke luuletko, että voin hypätä tuolle seuraavalle oksalle?” pentu kysyi ja halusin kiljua tälle, ettei hän saisi riskeerata soturiuttaan sillä tavoin. Olin juuri avaamassa suuni kieltääkseni oppilastani mahdollisimman tehokkaalla tavalla, joka varmasti saisi hänet päästämään tyhmän ajatuksensa mielestään ja kipuamaan alas.
En kuitenkaan ehtinyt avata suutani, kun Muurahaistassu oli jo ilmalennossa kohti maata. En osannut päättää oliko onni vai epäonni, että matkallaan hän osui pariin oksaan. Pidätin hengitystäni kuullessani ilkeän mätkähdyksen ja tassutin sitten katsomaan oppilaani ruhoa.
Hetken olin varma, ettei hän enää virkoaisi, mutta vieno liike tuon luomien alla ja sykkeen tahdissa pulpahteleva veri paljasti tämän olevan vielä elossa. Haavat eivät onneksi olleet suuria eikä meillä muuten ollut hätää. Minun pitäisi saada hänet vain hereille.
“Muurahaistassu, herää. Koeta herätä”, nau’uin hieroen tämän kylkeä nenälläni. Yhtäkkiä tuon rinta kohosi pari kertaa hätäisesti ennen kuin hän alkoi hengittää tasaisemmin.
“M-mitä?” kolli naukui räväyttäessään silmänsä auki. Autoin toista, jotta tämä pääsi hieman parempaan asentoon ja pystyi tarkastelemaan kunnolla oloaan.
“Putosit puuhun kiivetessäsi”, totesin vakavana. En ollut varma muistiko oppilaani tapahtumia vai oliko hetkellinen tajuttomuus vienyt häneltä muistikuvat putoamista edeltävistä tapahtumista.
“Tiedän kyllä mitä tapahtui”, Muurahaistassu ärähti noustessaan pystyyn. Huomasin tuon varovan yhtä käpäläänsä.
“Meidän on parasta palata leiriin. Leimusilmä voi tutkia sinut ja-”
“Ei tarvitse. Olen ihan kunnossa”, tummaturkkinen oppilas naukaisi pudistellessaan turkistaan lehtiä. Tuon lihakset liikkuivat ihaltavasti turkin alla enkä voinut olla olematta hiukkasen ylpeä hänen tarmokkuudestaan. Se kuitenkin saattaisi vielä koitua tämän kohtaloksi.
“Jos niin sanot. En kuitenkaan ota vastuuta, jos satutat itsesi uudestaan”, huokaisin ja istuuduin alas. Muurahaistassu kuitenkin näytti hieman hankalalta siinä seisoskellessaan. Häntä selvästi särki naarmuihin ja tassuun, jota tämä varoi. Toisaalta nuorukaisen sisu käski koittamaan vielä.
//Muuraaja?
