Sädesäihke
“Tähtiklaani sentään, olet aivan riekaleina”, huokaisin ja poljin jaloillani maata, vaikka lapaani koskikin hiukan. Liike kuitenkin sai mieleni rasituksen muualle.
“Mutta…”
“Ei, en vie sinua harjoituksiin. En päästä sinua leiristä ennen kuin Leimusilmä sanoo, että olet toipunut tarpeeksi”, lausuin sana sanalta asiaa enemmän painottaen. En antaisi Muurahaistassun hölmöillä enää.
Muurahaistassu päästi suustaan sellaisen tuhahduksen, etten moista ollut ennen kuullut. Samalla hän korahti kivusta. Suljin silmäni ja hengitin syvään.
“Olen pahoillani, mutta haluan vain pitää sinusta huolta. Voit hokea loputtomiin, että osaat itse pitää itsestäsi huolta, mutta en aio lopettaa. Olet oppilaani ja on minun vastuullani, että sinusta kasvaa kunniallinen ja Eloklaanin arvoja seuraava soturi”, päästin suustani ajatukset, jotka olivat muhineet päässäni viimeiset pari kuuta siitä asti, kun Muurahaistassusta oli tehty oppilaani. Hän oli kova haaste minulle, mutta uskoin Tähtiklaanin päättäneen kollista juuri minun oppilaani, koska voisin olla tälle aidoksi hyödyksi tarpeeksi yrittäessäni.
Minua hieman jännitti tekisikö Muurahaistassu minusta pilkkaa sanojeni jälkeen, mutta toivoin että hän ajattelisi tämän kerran järjellään ja tajuaisi kuinka kovasti yritin tätä vain auttaa. Nostin katseeni ruskeaturkkiseen kolliin ja odotin tämän vastausta.
//Muurari tai jotain sinnepäin?
