Sähkötassu
Kirjoittaja: Lonely Warrior
Tuimapennun kokeillessaan esittämääni liikettä, hän muksahti kuonolleen, mutta nousi ihailtavan sisukkaasti ylös, eikä jäänyt vaan rypemään epäonnistumiseensa. Kolli kääntyi pikaisesti minun suuntaani keltaiset silmät kiiluen.
“Mitä sanoitkaan tasapainosta?” kolli sanoi ja hänen äänessään oli kuultavissa melkein olematon huvittuneisuuden sävy, mutta siellä se oli.
Pyöräytin silmiäni kasvoillani hieman huvittunut hymähdys vilahtaen ja nousin ylös. Viitoin Tuimapennun takaisin seisomaan, jotta voisin ohjeistaa häntä.
Minua vähän häiritsi kollin koko, sillä hän oli minua jo aavistuksen suurempi. Hän oli selkeästi suurempi kuin muut ikäisensä. Tunsin tarvetta kohentaa ryhtiäni ja nostaa leukaani ylöspäin, sillä en olisi halunnut jäädä kakkoseksi pennulle. No melkein oppilaalle, mutta silti.
Seisoin Tuimapennun vierellä, kun tämä otti tukevan asennon. Asento oli tukeva niin kauan, kunnes nostaisi tassun ylös, sillä silloin painon olisi jakauduttava uudestaan vähemmälle määrälle tassuja ja jos siihen ei ollut valmistautunut, niin kävin niin kuin Tuimapennulle oli juuri käynyt.
Laskin valkopäisen häntäni kollin selän takaosaan. Häntäni näytti vähän salamaniskeneeltä, kuten aina.
“Siirrä painoasi hieman enemmän taaksepäin. Kun paino on pääosin takajaloillasi, sinun on helpompi käyttää etutassujasi hukkamatta tasapainoasi”, naukaisin tyynesti ja vedin häntäni pois. Istahdin vähän kauemmas ja annoin Tuimapennun hakea asentonsa uudestaan. Se näytti jo aivan kelvolliselta. Kun kolli nosti suurehkon käpälänsä ilmaan, hän sai kuin saikin pidettyä tasapainonsa kurissa ilman sen suurempia horjumisia.
Tuimat silmät vilkaisivat minuun. Räpäytin silmiäni hyväksynnän merkiksi. Pennulla ei ollut mennyt kauaa ymmärtää taitoon vaadittua tekniikkaa, kun sen vain oli selittänyt. Uskoin, että kollista saattaisi kuoriutua vielä jonkinmoinen taistelija.
“Nyt keskitymme siihen, miten iskusta saa voimakkaan. Kaikki lähtee kehosta. Sinun ei tule iskeä pelkällä tassullasi, vaan käytä voimaa kehostasi. Ensiksi näytän, kuinka ei pidä tehdä ja sen jälkeen, miten kuuluu”, mau’uin matalasti.
Asetuin Tuimapennun äskön oppimaan asentoon, nostin tassuni ja heilautin sitä säälittävän näköisesti. Iskuni oli ollut tarpeettoman nopea, mutta sitäkin heikompi. Se näytti vähintäänkin sähläykseltä. Sen jälkeen toistin liikkeen siten, että iskun voima tuli kehostani. Silloin isku oli siisti ja helposti hallittava. Eikä pidä unohtaa voimakasta. Nyt antaisin vielä Tuimapennun kokeilla ja jos hän olisi viisas, hän yksin harjoittelisi opettamaani ja loistaisi oppilaana.
Tämän jälkeen päästäisin kollin takaisin omiin puuhiinsa. Luultavasti pyytäisin Tuimapentua menemään itse takaisin pentutarhaan, sillä en jaksaisi kohdata muita pentuja tällä hetkellä uudestaan.
Tuimapennun seura oli ihan siedettävää. Toisin kuin suurin osa muista, hän osasi olla hiljaa, kun ei ollut asiaa. En minä silti mikään ystävä hänen kanssaan ollut.
Jos saisin valita, hioisin varmaan itse omassa yksinäisyydessäni Jyrkänneloikan näyttämiä taisteluliikkeitä joka päivä. Välillä kuitenkin piti astua yli oman mukavuusalueensa ja ottaa selvää, mitä klaanissa oli meneillään. Halusin tietää jokaisesta kissasta perusasiat, joiden perusteella voisin arvioida heitä ja asettaa heidät mielessäni niihin, jotka olivat uskollisia ja joista saattaisin hyötyä joskus, hyödyttömiin tai niihin, jotka olivat vain liian ärsyttäviä. Ei kukaan mistään ryhmästä riippumatta mitään erikoiskohtelua saisi, olin kaikille samanlainen muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta. En halunnut hankkia turhia vihollisia, niinkuin ei kukaan järkevä kissa. Viholliset vain hankaloittaisivat matkaasi kohti omia päämääriäsi, sillä haluavat sinun epäonnistuvan.
//Tuima?
474 sanaa
