Sähkötassu
Kirjoittaja: Lonely Warrior
Olin tavallaan yllättynyt sisareni intoilusta Eloklaania kohtaan, mutta toisaalta en olleenkaan. Sulkatassu oli tunnettu innostuneisuudestaan kaikkea uutta ja salaperäistä kohtaan, mutten silti olisi uskonut, että se ulottuisi Eloklaaniin saakka. Minun mielessäni klaanissa ei ollut mitään maailmaa mullistavaa. Kai he samanlainen klaani olisivat kuin mikä tahansa klaanikin? Uskoi vain johonkin muuhun.
Kun sisareni päähän pulpahti ajatus seikkailun mahdollisuudesta, yritin oitis jarrutella tätä, sillä idea ei tosiaankaan olisi hyvä. Jos Sulkatassu jäisi kiinni, voisi Eloklaani syyttää tätä vakoilusta tai vaikkapa jopa Pimeyden metsän uskon levittelystä. Se olisi vakavaa, enkä haluaisi sisareni joutuvan ongelmiin. Tiesin kuitenkin, ettei hänen mieltänsä saisi muuttumaan, vaikka uhkaisi klaanillisella kissoja ja niinpä osasin nähdä seuraavan lauseen tulevan, joka viestitti edelleen siitä, että suunnitelmat eivät olleet muuttuneet pienen toppuutteluni seurauksena.
“Olisin kyllä halunnut sinut mukaan seikkailulle, mutta pärjään minä yksinkin”, Sulkatassu viestitti minulle vakavan ilmeen, joka sai minut ymmärtämään, kuinka tosissaan hän oli. Hän ei ollut aikeissa perääntyä ideansa toteuttamisesta. Tuhahdin turhautuneena ja katseeni nousi mietteliäästi hieman Sulkatassun pään yli. Häntäni piiskasi vetistä lunta muutaman kerran, ennen kuin käännyin takaisin naaraan puoleen.
“Selvä. Tulen sinun mukaasi, mutta vain siksi, etten halua antaa sinun mennä yksin. Vaikka se klaani uskoisikin Tähtiklaaniin ja olisi lempeä ja ystävällinen, voisit silti joutua vaaraan”, ääneni oli kireä ja lihakseni jännittyneet. En halunnut missään tapauksessa Sulkatassun loukkaantuvan. Jos minä olisin mukana, voisin olla valmiina suojelemaan sisartani tarpeen tullessa. Ei siksi, että hän olisi heikko ja aliarvioisin hänet, vaan siksi, että jos sellainen tilanne tulisi, että joutuisimme taisteluun, minä halusin turvata häntä viimeiseen henkäykseeni saakka. Mieluummin vaara tulisi ensin minua päin, joka pehmentäisi sen iskua Sulkatassuun. Perheeni merkkasi minulle enemmän kuin mikään. En paljon näyttänyt tunteitani muulle maailmalle, mutta niin se oli.
Sulkatassun kasvojen ilme oli hieman kapinallinen, eikä hän tuntunut pitävän ajatuksesta, että lähdin mukaan hänen turvakseen. Silti niissä oli myös mielihyvää siitä, että oli saanut minut houkuteltua mukaan suurelle seikkailulleen.
“Koska aiot toteuttaa suuren suunnitelmasi?” kysyin ja katsoin Sulkatassua vieläkin hieman turhautuneena siitä, mihin olisimme joutumassa. Jos joku saisi meidät kiinni, odottaisi meitä varmasti jokin rangaistus. Ties vaikka oppilasaikamme pidentyisi. Jos näin kävisi, tuntuisi kuin kaikki tekemäni työ valuisi hiekkana varpaitteni välistä tyhjyyteen. Meidän olisi paras olla jäämättä kiinni, ihan sama mitä se merkitsisi.
//Sulka?
360 sanaa
