Sähkötassu
Kirjoittaja: Lonely Warrior
Olimme sopineet eilen Sulkatassun kanssa siitä, että minä kävisin tutkimassa löytäisinkö pohjoisrajan liepeiltä ketunjätöksiä jälkiemme peittämiseen. Sisareni oli luvannut hoitaa sillä välin sen, että pääsisimme rauhassa ulos leiristä ilman turhia silmäpareja.
Olin herännyt hetki sitten. Oli vielä aikainen aamu. Pohdin vaihtoehtojani tehtäväni suorittamiseen. Olin päättänyt hoitaa asian mahdollisimman nopeasti ja huomaamattomasti. Tiesin, etten pääsisi sisäänkäyntiä vartioivan kissan ohi herättämättä suurempia kysymyksiä, kuten että kenen lupa minulla oli. En olisi oikein viitsinyt vastata turhiin kysymyksiin, jotka luultavasti saisivat aikaan kissan mielessä ajatusprosessin ja hän ymmärtäisi minun tekevän jotain, mistä en halunnut kissojen kiinnostuvan. Muutenkin leiristä ilman lupaa lähteminen oli kielletty, enkä pitänyt sääntöjen turhasta rikkomisesta. Kunnioitin sääntöjä, sillä ne tekivät elämästä helpompaa ja turvallisempaa.
Vilkaisin sisäänkäynnille ja huomasin vartiossa istuvan Hopeaputouksen hopeanvalkean hahmon. Kolli ei ollut kaikista epäluuloisinta laatua, mutta hän oli melko tiukka, eikä varmasti päästäisi minua menemään ilman kunnon selitystä. Sen takia mietin muita vaihtoehtoja. Parhaimpana mielessäni kohosi saalistamaan lähteminen, sillä se oli melko itsenäistä toimintaa ja siinä saisin hyvän tilaisuuden tutkia maastoa ketunjätöksien varalta.
Tarkkailin aukiota tiiviisti isän varalta. Voisin pyytää häneltä, että hän lähettäisi minut seuraavan metsästyspartion mukaan jos siitä ei vain olisi ongelmaa. Ajauduin hetkeksi ajatuksiini, kunnes huomasin isän harmaaraidallisen hahmon. Nousin ylös ja tassutin tämän luokse hieman tavallista rivakammin, mutten kuitenkaan liian kiireisesti. Isän huomasi minut ja kääntyi minun suuntaani. Kun saavuin Henkäysvarjon luokse, hän nyökkäsi minulle tervehdykseksi ja tein samoin.
”Tulin vain kysymään, onko aamun metsästyspartiossa vielä tilaa?” ääneni oli rauhallinen ja kaikin puolin melko tasainen. Isä katsahti hetkeksi jonnekin tyhjyyteen, jonka jälkeen hän sanoi:
”Kyllä sinä vielä mahdut mukaan. Partio kokoontuu hetken päästä sisäänkäynnillä. Jokimieli johtaa partiota”, kolli naukaisi samalla heilauttaen häntäänsä kevyesti vetistä maata vasten. Nyökkäsin.
”Loistavaa. Minäpä tästä alankin valmistautumaan lähtöön”, naukaisin ja heitin hyvästit. Lähdin tassuttamaan lähemmäs sisäänkäyntiä, jotta näkisin Jokimielen saapumisen.
Partio oli lähtenyt joku aika sitten ja olimme päättäneet jakautua. Partiossa minun ja Jokimielen lisäksi olivat olleet Pikkukaaos sekä tämän oppilas Lintutassu. Minä ja Jokimieli olimme lähteneet samaan suuntaan, mutta olin sanonut naaraalle metsästäväni mieluummin yksin.
Jolkottelin pohjoisrajan läheisyydessä nuuhkien välillä ilmaa ja välillä maata etsien edes pientä häivähdystä ketun jätöksistä. Sitten tuulen mukana leijui rajan toiselta puolelta laimea haju, jonka tunnisti laimeudesta huolimatta kitkeräksi ketun hajuksi. Tunsin pientä riemua sisälläni. Vilkaisin ympärilleni ja sitten loikkasin rajan toiselle puolelle etsien hajun alkuperää ja pian se löytyikin. Erään vanhan sammaloidun kiven juurella komeili juuri se mitä etsinkin. Irvistin jätöksien hajulle, vaikka se olikin mieto. Lähdin nopeasti pois, jotta ehtisin vielä saalistaa jotain. En halunnut palata tyhjin tassuin. Painoin jätösten paikan tarkasti mieleeni, jotta voisin raportoida Sulkatassulle.
Oli auringonlaskun aika ja saavuimme juuri leiriin mestarini kanssa. Hän oli opettanut minulle tänään muutamia uusia taisteluliikkeitä. Vaihdoin vielä muutaman sanan Jyrkänneloikan kanssa, ennen kuin tassutin tapaamispaikallemme, jossa Sulkatassu näyttikin jo istuskelevan.
Heti kun saavuin sisareni luokse, hän heitti kysymyksensä ilmoille malttamattomana vastausta odotellessa:
”No, miten kävi?” Minua huvitti sisareni innokkuus. Hän tuntui olevan niin kovin tohkeissaan koko seikkailusta. Kasvoilleni piirtyi salaperäinen hymy, kun katsoin Sulkatassua. Pidättelin häntä vielä hetken jännityksessä ja annoin hänen arvuutelle eleistäni miten oli käynyt.
”Löytyi. Muutama ketunmitta pohjoisrajan yli suuren sammaloituneen kiven juurella. Vanhoja, mutta haju ei kyllä ollut yhtään parantunut”, selitin. Sulkatassun silmiin syttyi riemu.
”Eikä kukaan epäillyt mitään?” hän vielä varmisti hiljaisella äänellä. Pudistin päätäni tyytyväisenä.
Tänään olisi se päivä, kun minä ja Sulkatassu tunkeutuisimme Eloklaanin reviirille seikkailun toivossa. En pitänyt siitä, mutta sille ei enää mitään voinut kun olin lupaukseni jo tehnyt. Olimme sopineet, että tapaamme oppilaiden pesän edessä.
Ohitseni käveli Pimentovarjo ja hänen uusi oppilaansa Tuimatassu. Kolli oli nimitetty neljänneskuu sitten. Tänään oli ollut myös yhdet nimittäjäiset. Tipupentu ja Lehtipentu olivat saaneet oppilasnimensä. Tiputassu oli joutunut parantajaoppilaaksi menetetyn näkönsä takia. Kaikki olivat aina hänen loukkaantumisestaan asti tietäneet, ettei hänestä soturia tulisi.
Jäin odottelemaan Sulkatassun ja Sinitassun saapumista sisälläni pieni jännitys kipristellen. En pitänyt siitä tunteesta.
//Sulka? (Sori kuin tönkkö xd)
621 sanaa
