Sähkötassu
Kirjoittaja: Lonely Warrior
Katsoin Sulkatassuun, jonka märältä turkilta valuvat vesipisarat kimaltelivat auringossa. Naaras oli kovin uhkarohkeasti syöksynyt uimaan omin päin, mutta onneksi Tuhkajuova oli mennyt pelastamaan hänet hänen huomattua tarvittavan uimataidon ja tiedon puuttuvan.
Sulkatassu näytti ennen kaikkea huvittuneelta, eikä hänen kasvoillaan näkynyt juuri yhtään säikähtyneisyyttä. Sisar ei selkeästi ajatellut, vaan hyppäsi vain suoraan toimintaan. Sulkatassun varomaton käytös varmasti aiheuttaisi minulle vielä tulevaisuudessakin sydämentykytyksiä -siitä olin varma.
”Uinnin perusta on kelluminen. Jotta kellutte, teidän täytyy rentoutua”, juovikas soturi selitti. Hänen katseensa kävi meissä vuorotellen pitäen huolen siitä, että tosiaan seurasimme.
Emon kerrattua kaiken olennaisen uinnin kannalta, hän pyysi meitä näyttämään uimataitoamme. Sulkatassu olikin jo alussa vähän esitellyt taitojaan, jonka takia emo käski hänet ensimmäiseksi.
Sulkatassun uiminen sujui oikeastaan aika hyvin, kunhan hän vain piti emon antamat ohjeet mielessään. Hänestä tulisi vielä todella hyvä uimari kovalla harjoittelulla.
Sitten oli minun vuoroni. Astelin määrätietoisin askelin syvemmälle veteen. Kun olin mielestäni tarpeeksi syvällä, irrotin tassuni pohjasta ja annoin veden kelluttaa minua. Sitten aloin kauhomaan vettä suurilla käpälilläni ja etenemään virrassa hieman hoippuen. Silloin tällöin uintirytmini hukkui ja vesi oli saada yliotteen minusta, mutta sitten sain sen palautettua.
Tarpeeksi uituani, jotta emo olisi saanut jonkinlaisen kuvan taidoistani, palasin rantaan. En ollut mitenkään erityisen tyytyväinen suoritukseeni ja näin siinä loputtomasti paranneltavaa. Sulkatassu oli ollut ehdottomasti näiden harjoitusten tähti. Tai no, en tiedä osasiko emo katsoa asiaa samalla tavalla sen jälkeen, kun Sulkatassu oli päätä pahkaa mennyt veteen uimaan aivan harjoitusten alussa, mutta olihan hänen nyt pakko olla tyytyväinen edes toisen pentunsa suoritukseen.
Tuhkajuova antoi palautetta suorituksistamme eli pääosin kertoi missä oli parantamisen varaa. Olin saanut aivan niin paljon huomioitavaa, kuin olin odottanutkin. Se oikeastaan vaikutti minuun henkisellä tasolla jonkin verran. Minä halusin olla ylpeyden aihe vanhempieni silmissä, eikä siitä päässyt mihinkään. Pidin sitä kuitenkin hyvänä piirteenä, sillä se laittoi minut työskentelemään kovemmin ja saavuttamaan tuloksia.
Olimme palanneet hetki sitten leiriin. Tuhkajuova oli vielä opettanut meille sukellustekniikkaa, mutta jatkaisimme sitä tarkemmin seuraavalla kerralla. Hän oli antanut meille tehtäväksi harjoitella hengityksen pidättämistä leirin lammessa seuraavaa kertaa varten.
Suuntasimme heti Sulkatassun kanssa tuoresaaliskasalle. Annoin hänen valita riistan minkä jakaisimme ja sitten siirryimme hieman syrjemmälle syömään.
Tänään alkuillasta meidän oli tarkoitus puhua Lehtitassulle ja Tiputassulle naaraan suunnitelmasta tarkemmin, mutta sitä ennen olisi hyvää aikaa harjoitella hengityksen pidättämistä Sulkatassun kanssa.
Sulkatassu haukkasi palan rastaasta nälkäisenä. Naaraalle oli tapana unohtaa syöminen, joten minua miellytti nähdä hänet syömässä.
”Uskotko, että Lehtitassun suunnitelma on tarpeeksi hyvä saamaan murhaajan kiinni?”, sanoin madaltaen ääntäni. Olin tietenkin ennen kysymystäni vilkaissut ympärillemme, ettei olisi turhia korvapareja kuuntelemassa keskusteluamme.
//Sulka?
408 sanaa
