Sähkötassu
Kirjoittaja: Lonely Warrior
“Toiseksi, sinun täytyy olla jonkin arvoinen kun olet varapäällikön poika, sinun täytyy omata jotain taitoja sentään joista hyötyä”, Tipupennun jatkettua lausettaan tällä tavalla, sai kulmani kohoamaan yllättyneesti. Olin tosiaan hieman yllättynyt siitä, että hän pitikin minua jonkinlaisessa arvossa kaiken kiukuttelunsa jälkeen.
En kuitenkaan ymmärtänyt, mitä tekemistä sillä oli minun taitojeni kanssa, missä arvossa vanhempani olivat. Jos emoni olisi luopio ja isäni parantaja, mitä se merkkaisi? Ehkä huonon maineen, mutta se siitä. Ei hän kuitenkaan aivan väärässä ollut. Saattoihan isänsä varapäällikkyys hyödyttää kissaa kuitenkin jollakin tavalla. Jonkun mielestä sellainen voisi tarkoittaa luottamusta.
Katsahdin nuoreen onnettomuuden arpeuttamaan kolliin, joka hiljalleen siirtyi Tuimapennun puolelle. Hän kuitenkin tuntui odottavan jonkinlaista vastausta minulta, mutta ei tällä kertaa sitä saisi. Jos halusi vastauksen, tulisi esittää kysymys, mutta muuhun puheeseen ei tarvinnut vastata jos ei ollut jotain rakentavaa sanottavaa.
”Nyt kun kysyit, mitä varapäälliköksi pääseminen vaatii? Mikä on helpoin keino päästä sellaiseen asemaan”, Lehtipentu täräytti tilaisuutensa tullen. Naaraan kapeat silmät tarkkailivat minua hieman mietteliäästi, ikään kuin arvioiden minua seuraavaa kohtaamista varten. Se oli selvää, että jotain naaraan päässä liikkui. Ehkei hänestä ulkonäöllisesti välittyvä ovela kuva ollutkaan vain hämäystä. Kerrassaan kiehtovaa.
Kasvoilleni nousi kevyt ja melko huomaamaton hymyntapainen, joka johtui pennun kunnianhimosta. Ainakaan tavoitteita ei puuttunut. Kuitenkin hymynhäivähdys katosi yhtä nopeasti kuin se tulikin ja vaikkei pentu sitä tiennytkään, kannattaisi olla ylpeä itsestään jos sai minut hymyilemään, oli kyse sitten mistä tahansa asiasta. En jaellut niitä vain muita mielistelläkseni.
Kuulin sivukorvalla, kuinka Tipupentu sanoi jotain melko haastavaan sävyyn Tuimapennulle. Minulla oli sellainen tunne, että kollipentu tulisi joutumaan vielä ongelmiin kielensä takia.
“Hyvä kysymys, mutta sitä kannattaisi kysyä itse varapäälliköltä. Muistathan, että tuoreet oppilaatkin olivat ennen pentuja, eikä heidän tietämyksensä ole rajaton”, muistutin räpäyttäen silmiäni rauhallisesti, “Mutta kannattaa ainakin aloittaa sillä, että tekee kaikkensa.”
Kilpikonnakuvioisen kissan katse välkähti siten, että sitä oli vaikea lukea. Ennen kuin aloin tulkitsemaan sitä yhtään sen enempää, käännyin tummanharmaan Tuimapennun puoleen ja nappasin tämän huomion pienellä hännän tökkäyksellä. Nousin seisomaan ja viitoin sähköisellä hännälläni pentutarhan uloskäyntiä. Kolli ymmärsi vihjeen ja lähti edelläni tassuttamaan ulos.
“Menen opettamaan Tuimapennulle muutamia liikkeitä”, huikkasin vielä nopeasti Mäntyviikselle, joka nyökkäsi hyväksyvästi keltaiset silmänsä lämpimästi hehkuen. Sen jälkeen lähdin kollin perään vielä pentukaksikkoon kerran vilkaisten ja heille hyvästeiksi pienesti nyökäten. Kun työnnyimme ulos pentutarhan lämmöstä, alkoi kylmä pakkasilma kipristellä kuonoa. Pörhistin paksua turkkiani, joka piti minut lämpimänä säällä kuin säällä. Samoin teki Tuimapentu, joka omasi myös vahvan turkin.
Tassutimme leirin reunamalle, jossa vierellämme kohosi suuri ja liukas seinämä. Sen jälkeen istahdin valkeaan maahan hieman sotkuisen näköisen puuhkamaisen häntäni etutassujeni ohitse vieden.
“Näytän sinulle ensin malliksi ja sitten voit yrittää sitä itse. Sitten sanon mitä kannattaa korjata”, sanoin ja vilkaisin nopeasti Tuimapennun silmiin. Aloittaisin jollakin aivan perusliikkeellä, jonka avulla kykenisi rakentamaan hyvän taistelutaitopohjan. En ollut ollut vielä kauaa oppilas, joten en minäkään hallinnut läheskään kaikkia liikkeitä. Osasin kuitenkin hyvin ne, mitä osasin. Kiitos Jyrkänneloikan ja kovan harjoitteluaikataulun.
Tuimapentu nyökkäsi tyynesti hyväksyen ehdotukseni. Sen seurauksena otin tukevan asennon ja sen jälkeen nostin oikean etutassuni ylös ja huitaisin leirin seinämästä sojottavaa kuivunutta kortta voimakkaasti vakaalla tassulla.
“Ensiksi sinun täytyy hallita tasapaino, jotta voit opetella yhtäkään liikettä”, selitin melko tasaisella äänellä. Heilautin korviani merkiksi kokeilla perässä.
//Tuima?
512 sanaa
