Sähkötassu
Kirjoittaja: Lonely Warrior
“Mitä mieltä sinä olet Eloklaanista?” Sulkatassu kysäisi vaihtaen sulavasti aihetta. Uskoin tällä olevan jonkinlainen mielipide itselläänkin, sillä harvoin aihe muuten tulisi puheeksi. Hmm… Eloklaani oli tosiaan kerrassaan mielenkiintoinen aihe. Se oli uusi tuntematon vihollinen. Klaanista löytyi varmasti sen ääripäisiä vastustajia ja niitä, joille klaani oli ihan hyväksyttävä, mutta entäs ne, jotka asettuivat janan keskelle ilman mitään mielipidettä. Minua hieman huolestutti se, kuinka klaani saattaisi jakautua ryhmiin mielipiteidensä perusteella jossakin vaiheessa. Kuolonklaani oli tottunut olemaan yksin metsän valtias, muutamia erakkoporukoiden muodostumista lukuun ottamatta. Mielestäni Punatähden kannattaisi tällä hetkellä panostaa yhteishenkeen. Jos taistelu koittaisi, yhteishenki olisi se, joka pitäisi klaanin koossa.
“Mielipiteeni ei ole oikein vastaan, eikä puolesta. Olen sitä mieltä, ettei klaanin tule missään nimessä ainakaan katsoa Eloklaania alaspäin, sillä muuten keskuuteemme juurtuu ajatus heikosta erakkoklaanista, vaikka tosiasiassa Eloklaani kehittyy ajan myötä ja tulee vahvaksi ja tavallisen klaanin vertaiseksi. Vihollisen aliarvioiminen on hengenvaarallista. En silti sano, että meidän tulisi alkaa nöyristelemään Eloklaanille, ei tietenkään, siinä menettäisimme kunniamme, vaan meidän tulisi kohdella heitä tasavertaisesti. Viholliset tulee pitää lähellä”, selitin. Vilkaisin Sulkatassuun reaktion toivossa, jotta saisin vihiä tämän mielipiteestä. Sisareni ei edes ehtinyt avaamaan suutaan, kun kuulin Jyrkänneloikan äänen.
“Aloitetaan. Pulinat pois.” Mestarini ääni oli terävä ja se sai tosiaan haluamaan totella hänen sanomisiaan.
Mestarimme olivat juuri päättäneet harjoituksemme. Sulkatassu oli taistellut oikeastaan ihan hyvin. Kyllä minä voisin häntä ylpeänä sisareksi kutsua. Oma suoritukseni ei kuitenkaan ollut virheetön, vaan olin tehnyt kerrassaan raivostuttavan kömmähdyksen. Jyrkänneloikan katse oli tuntunut porautuvan sen jälkeen minun lävitseni ja sanoen, että en ole tarpeeksi hyvä. Minun pitäisi harjoitella lisää. Minun täytyisi päästä täydellisyyteen. Siirsin ajatuksen väliaikaisesti sivuun, jotta voisin keskittyä Sulkatassun läsnäoloon täysin, mikä olisi soveliasta. En halunnut antaa tälle sellaista kuvaa, ettei hän olisi täyden huomioni arvoinen.
“Voimme jatkaa kesken jääneestä aiheesta”, naukaisin huomaavaisesti sisarelleni samalla huolettomasti korviani heilauttaen, “Mitä sinä ajattelet metsää asuttavasta uudesta klaanista?” Olin oikeasti erittäin kiinnostunut Sulkatassun ajatuksista klaanin suhteen.
//Sulka? 😀
