Sähkötassu
Kirjoittaja: Lonely Warrior
Tuimapentu oli lähtenyt heti sitten seurastani, mutta huomasin sivusilmällä, että ulos pentutarhasta päässyt pentukaksikko oli napannut tämän seuraansa. Jäin hetkeksi istuskelemaan yksikseni ja miettimään mitä olisi seuraavaksi ohjelmassa. Jyrkänneloikka ja Varjokarva olivat suunnitelleet myöhemmälle taisteluharjoitukset yhdessä Sulkatassun kanssa. Olin innoissani siitä, että pääsisin harjoittelemaan sisareni kanssa.
Jäin hetkeksi tarkkailemaan, kuinka Lehtipentu ja Tipupentu selittivät jotain Tuimapennulle. En tiedä mitä heillä oli mielessään, mutta oikeastaan minua ei hirveästi kiinnostanutkaan. Jotain pentuhömppää varmaan. Ei sillä, että katsoisin heitä alaspäin tai mitään, vaan en jaksanut kiinnostua päättömästä hulinasta. Olihan minulla ja pentuetovereillanikin ollut omat hömpötyksemme.
Nousin ylös ja suin muutaman kerran rintaturkkiani, jonka jälkeen lähdin tassuttamaan syvemmälle leirin varjoihin, jotta voisin tarkkailla leirin tapahtumia kaikessa rauhassa ilman seuraa.
Nelistin hieman kiiruhtaen leirin suuaukolle, jonne Jyrkänneloikka oli minut kutsunut. Olisi vihdoin harjoitusten aika ja vieläpä Sulkatassun kanssa!
Kun saavuin paikalle, tunnistin oitis sisareni raidallisen hahmon.
“Hei Sulkatassu”, naukaisin äänessäni ilahdusta ja kasvoillani loistaen pieni lämmin hymähdys, “Olen odottanut harjoituksiamme koko päivän.”
“Minäkin olen odottanut, että pääsen pieksemään sinut”, sisareni vitsaili hieman, ennen kuin vakavoitui kuuntelemaan, mitä Varjokarvalla oli sanottavaa.
“Nyt lähdetään. Suuntaamme reviirin keskusosaan, jotta voimme harjoitella hieman vaikeammassa maastossa taistelemista”, pieni musta kolli naukaisi ja heilautti korviaan lähtömerkiksi, sen jälkeen kolli lähti johtamaan joukkoamme.
Tunnelin seinämä hipoi harmaaraidallista karvaani jättäen samalla muutaman karvatupsun paksusta turkistani kiinni kasvustoon. Raikas metsäilma leijui kuonooni ja soi oloni virkeäksi. Vaalea lehtikadon taivas oli painavana yllämme taaten lähes varman lumisateen illaksi. Jo valmiiksi satanutkin lumi alkoi tarttua puolipitkään ja paksuun turkkiini inhottaviksi kököiksi, joita joutuisin selvittelemään taas aivan liian pitkään. Hyvässä lykyssä ne vielä sulaisivat ruumiinlämpöni takia ja kylmä vesi tunkeutuisi turkkini alle ja minua alkaisi paleltaa. Siinä tassuttaessani, käännyin Sulkatassun puoleen.
“Miten sinulla on muuten nyt mennyt? Emme ole ehtineet juurikaan puhua”, kysyin ja vilkaisin Sulkatassua. Toivoin, että hän oli päässyt mukaan oppilasarkeen yhtä hyvin kuin minä ja edistynyt opinnoissaan.
//Sulka?
303 sanaa
