Sähkötassu
Kirjoittaja: Lonely Warrior
Kohotin kulmiani naaraan sanat kuullessani. Miten niin kuuli suunnitelmasta? Eivätkö he osanneet toimia yhtään varovaisemmin? Olisin vain halunnut pudistella päätäni turhautuneena, mutta en halunnut ilmaista pettymystäni heihin muiden edessä. Omasin minä nyt sen verran käytöstapoja. Jos antaisin heille palautetta, tekisin sen vain meidän kesken. Toivottavasti kaksikko tosiaan oppi virheestään. Tuimatassu ei sentään ollut pahin mahdollinen uusi jäsen mukaan suunnitelmaan. En voinut sanoa pitäväni hänestä, mutta en hänen seuraansa inhonnutkaan. Hän oli aikalailla samalla viivalla muiden osallisten kanssa -paitsi tietenkin Sulkatassun, jonka seurasta minä todella pidin ja jota minä arvostin sydänjuuriani myöten hänen tempauksistaan huolimatta.
”Minkälaisen ansan?” Sulkatassu kysyi valpastuen. Sisareni oli esittänyt juuri sen kysymyksen, mihin minäkin kaipasin vastausta, joten käännyin yhtä lailla kohtaamaan kysyvänä Lehtitassun katseen. Tuntui luonnollisimmalta kääntyä naaraan puoleen, sillä olihan hän alunperin itse kehitellyt ajatuksen suunnitelmasta, vaikka hänen pentuetoverinsa oli kuitenkin jo saattanutkin kuulla naaraan ideat murhaajan nappaamiseksi, sillä kaksikko tuntui läheiseltä. Se oli yksi arvostettava puoli Lehtitassussa; hän selkeästi välitti veljestään, vaikkei näyttänytkään kiintymystään julkisesti. Sen vain kykeni aistimaan.
”Sain Tiputassulta selville, että murhaaja käyttää vesiminttua tuoksunsa peittämiseen. Haluan virittää ansan reviirimme vesiminttu apajille. Sellaisen, jossa käymisestä jää merkki kissaan”, kilpikonnakuvioinen naaras selitti silmät intohimoisina suunnitelmastaan kiiluen, ”Voisimme esimerkiksi asettaa piikkejä siten, että kissa joka siellä käy, saa tikun tassuunsa. Ja kun kissalla on tikku tassussa, hän menee automaattisesti tapaamaan parantajaa ja meidän onneksemme itse parantajaoppilas on puolellamme.” Lehtitassu kääntyi tyytyväisesti virnistäen veljensä puoleen.
Vaikka se tuntui hieman vaikealta myöntää, naaraan suunnitelma oli nerokas. Siinä oli aukkonsa, mutta se oli silti hyvä -ihan oikeasti. Nyökkäsin hyväksyvästi Lehtitassulle:
”Kuulostaa hyvältä minun korvaani. Vaikka kissat saavatkin usein tikkuja tassuihinsa, on tämä silti loistava keino kartoittaa vaihtoehtojamme. Jos joku kissa alkaa ravaamaan parantajan pesällä useastikin tikkujen vuoksi, antaa se meille syyn epäillä häntä ja tarkkailla hänen liikkeitään entistä tarkemmin.” Muutkin tuntuivat olevan samaa mieltä.
Lehtitassu nyökkäsi: ”Kun pääsemme ulos leiristä, voimme mahdollisuuksien mukaan käydä tarkastamassa ansaamme ja asettelemassa uusi piikkejä alueelle, jos alkaa näyttää siltä, että siellä käynti ei enää saa kissalle piikkiä tassuun. Ensin täytyy vain sopia, miten saamme ansan viritettyä alun perin paikalleen ilman suuremman huomion herättämistä ja ketkä sen hoitavat.” Minulla oli ehdotus, joten yskäisin melko hiljaisesti, jotta saisin huomion itselleni.
”Entä jos Tiputassu antaa Tuimatassulle piilotettavaksi varastossa olevat vesimintut, jonka jälkeen Hehkuaskeleelle sanotaan vesimintun olevan loppu. Silloin teidän on lähdettävä keräämään kyseistä yrttiä leirin ulkopuolelle, mutta koska liikkumisrajoitukset ovat yhä voimassa, joudutte pyytämään kaksi soturia mukaanne. Siinä on rako myös Lehtitassulle tulla mukaanne. Pyydätte Pähkinäkorvaa toiseksi soturiksi ja Lehtitassun tulee pyytää mestariaan ottamaan hänet yrttienhakureissulle mukaan jonkin tekosyyn varjolla. Minä ja Sulkatassu taas keksimme keinon saada Sinilintu suostumaan toiseksi, sillä jos käykin niin, että hän saa tietää mitä on tekeillä, uskon, että saamme Sulkatassun kanssa hänet pysymään hiljaa. Hän myös on usein luonnossa kulkiessaan niin ajatuksissaan, että teidän touhunne voi mennä häneltä sivusuun”, ehdotin tarkkaillen oppilaiden reaktioita. Sinilintu oli ennenkin auttanut meitä, joten toivoin, että hänet saisi mukaan tälläkin kertaa. Tuntui hieman huonolta jollain tasolla hyväksikäyttää sisaremme soturiutta, mutta se oli ainoa mahdollisuutemme. Hehkuaskel ja Tiputassu eivät voisi ottaa ketä tahansa mukaansa, sillä jotkut klaanimme kissat olivat aivan liian tarkkaavaisia ja, ennen kaikkea, valmiita ilmiantamaan touhumme.
//Sulka? Lehti? Tipu? Tuima? 😀 Tää saattaa olla vähän kankee, mut ei se mitään :’D (Ja toivottavasti en hitannu erityisesti Lehtee liikaa/väärällä tavalla)
512 sanaa
