Sähkötuho
Kirjoittaja: Lonely Warrior
Katselin Sulkavirtaa tyynesti ja pidättelin huokausta. Mihin ikinä joutuisikaan sisareni takia?
“Sulkavirta, ymmärrätkö minkälaisiin ongelmiin joudut jos sille pennulle käy jotain?” kysyin. Sulkavirran täytyisi miettiä tämä loppuun ennen kuin hän lähtisi tekemään jotain typerää.
“Me emme ole tekemässä mitään vaarallista. Vien hänet vain vähän katselemaan. Ei oppilaatkaan palaa partiosta henkihievereissään pelkästä leirin ulkopuolella olosta”, Sulkavirta puolusteli silmät päättäväisesti tuikkien.
Hän oli oikeassa. Ehkä jarruttelin liikaa, mutta en vain ollenkaan halunnut sisareni joutuvan ongelmiin. Luulin, että hän olisi oppinut jo saamastamme rangaistuksesta, mutta se oli pelkkää toiveajattelua. Hän tuntui vetävän tällaisia asioita puoleensa. Hän taisi tarkoituksella etsiä kaikenlaista jännittävää värittämään elämäänsä arjen harmauden keskellä. Minä pidin harmaasta, mutta tiesin, että Sulkavirta ei ollut sellaiseen tyytyväinen. Hän ei olisi onnellinen elämäänsä jos ei välillä sotkeutuisi johonkin ja minun piti hyväksyä se. Voisin aina silti yrittää jarrutella häntä tai vähintäänkin auttaa häntä pääsemään pälkähästä.
Siksi minä suostuin. Hänen onnellisuutensa tähden.
“Selvä”, aloitin ja soturin silmät kirkastuivat, “mutta muutamalla ehdolla.”
Sulkavirta näytti edelleenkin toiveikkaalta, vaikkakin hänen kasvoillaan oli aavistuksen epäluuloinen ilme vaatimusteni suhteen.
“Kun menette, kerrot minulle minne olette menossa ja koska teidän on määrä tulla takaisin”, selitin ja katsoin sisartani vakavasti, “sillä jos ette ole palanneet silloin kuin teidän oli tarkoitus, tulen hakemaan teitä. Silloin odotan teidän joutuneen ongelmiin. Lisäksi, jos törmäätte johonkuhun ylimääräiseen kriittisellä hetkellä, sanot, että se pentu karkasi leiristä ja sinä lähdit hänen peräänsä. En halua sinun joutuvan ongelmiin. Sen pennun rangaistusrekisteri on vielä puhdas, eikä kukaan oleta pentujen tekevän fiksuja päätöksiä, joten hän pääsee helpolla. Kun taas sinä et. Sinä tiedät, että sinä joutuisit moninkertaisiin ongelmiin häneen verrattuna.”
Kohensin ryhtiäni ja kietaisin häntäni etutassujeni editse ja annoin Sulkavirran punnita asiaa hetken. En vaatinut paljoa ja kaikissa vaatimuksissani olin ajatellut hänen omaa parastaan.
“Sopiiko?”
//Sulka?
285 sanaa
