Sähkötuho
Kirjoittaja: Lonely Warrior
Vetäisin aamun viileää ilmaa runsaasti keuhkoihini siitä huolimatta, että se pisteli purevana kurkussani. Ennen kuin ehdin vetämään henkeä uudestaan, kun pieni musta kolli iski käpälällään minua. Loikkasin hänen suunnalleen, mutta kun heilautin käpäläni eteeni, se halkoi vain ilmaa. Paikansin pian Varjokarvan vikkelän hahmon, kun hän aloitti uutta iskuaan, mutta tällä kertaa osasin olla varautunut ja hänen yrittäessään saada hyökkäystään perille puolustauduin, jonka seurauksena pitkäjalkainen kolli lennähti vähän matkan päähän minusta.
“Olet kehittynyt”, Varjokarva totesi hengästyneenä. Olin herännyt aikaisin aamulla ja vapaan aamun johdosta olin ehdottanut myöskin vapaana olevalle Varjokarvalle taisteluharjoituksia. Klaanissa yleisesti julistettiin Varjokarvan erinomaisia taistelutaitoja, mutten tosiaan ollut tiennyt hänen olevan noin hyvä.
Nyökkäsin kiitollisena kehusta. Varjokarvan kehu tuntui hyvältä, vaikka inhosinkin sitä, kuinka tunsin oloni eheäksi vasta muiden hyväksynnän jälkeen. Tai no, en minä kaivannut muiden kuin vanhempieni hyväksyntää, mutta sen pohjalta olin oppinut inhoamaan sitä tunnetta mikä minulle kehuista jäi.
Sydän hakkasi rinnassani kuin saalistajaa pakoon juokseva kani ja hengitykseni oli nopeaa ja pinnallista hetki sitten tapahtuneen suorituksen takia. Varjokarva asteli takaisin luokseni samalla itsekin hengitystään tasaten.
“Klaanin puheet pitävät paikkansa sinun kohdallasi”, sanoin yksinkertaisesti samalla kohdentaen katseeni suoraan kollin mantelinmuotoisiin silmiin. Hän väläytti minulle hymyn ja nyökkäsi.
Aurinko oli kavunnut jo vähän korkeammalle taivaalla, mutta se ei ollut vielä tarpeeksi ylhäällä lämmittääkseen ilmaa. Pienen tuulenvireen pörröttäessä turkkiani tunsin pienen vilunväristyksen paksusta turkistani huolimatta. Taistellessa lämmin karvani oli muuttunut kosteaksi ja nyt hien laskiessa olotila alkoi olla hieman turhan viileä. Varjokarva oli tainnut huomata saman, sillä seuraavaksi hän ehdotti, että palaisimme leiriin.
Kävelimme melko reippaasti monien tassujen tallaamilla poluilla ja, vaikka astelimmekin rinnakkain, välissämme oleva etäisyys oli tarpeeksi pitkä miellyttääkseen minua.
“Miten Sulkavirralla menee? En ole jutellut hänen kanssaan vähään aikaan”, Varjokarva kysyi ja tuntui aidosti kiinnostuneelta entisen oppilaansa kuulumisista. Vaikka kuulumisten vaihto saikin minut erittäin vastahakoiseksi yleisellä tasolla, niin kunnioitin Varjokarvaa liikaa ilmaistakseni sitä hänelle millään tasolla.
“Hänellä menee erinomaisesti, hän on samanlainen vapaa sielu kuin aiemminkin”, vastasin kohteliaasti. Varjokarvan ei tarvinnut tietää kuinka lähellä Sulkavirta oli käynyt rangaistusta vähän aika sitten tämän käydessä yöllä ulkona Aaltopennun kanssa. Asia oltiin onneksi saatu sovittua kaikkia tyydyttävällä tavalla ja koko retki oli jäänyt meidän neljän salaisuudeksi.
“Kuulostaa oikealta”, kolli naurahti kohteliaasti. Jatkoimme jutustelua leiriin asti, vaikka oikeastaan mitään hyödyllistä tietoa emme vaihtaneetkaan. Kun lopulta päädyimme takaisin omiin oloihimme leirissä, aurinko alkoi lähennellä huippuaan. En ollut nähnyt Sulkavirtaa vielä tänään, joten oletin hänen olevan hoitamassa velvollisuuksiaan.
Katseeni kävi aukion läpi tasaista vauhtia, mutta pysähtyi sen osuessa kahteen suureen kiveen, joiden väliin muodosti sammalverhon peittämä kolo. En ollut vielä käynyt tapaamassa Tuhkajuovan synnyttämää pentua – sisarustani. Halusin todella käydä tapaamasta Varispennuksi nimettyä uutta veljeäni, mutta olin ajatellut odottaa sen aikaa, että Tuhkajuova oli saanut toivuttua synnytyksestä. Se oli vain kohteliasta. Myönsin jopa itselleni sen pienen innostuksen kipinän, jonka veljen saaminen minussa aiheutti. Olin ajatellut pyytää Sulkavirtaa kanssani tapaamaan uutta sukulaistamme, mutta en ollut vielä sitä ehtinyt tekemään. En tiennyt miten tärkeää tämä Sulkaviralle olisi, mutta ajattelin, että olisi kiva kokea ensitapaaminen yhdessä. Ja koska ajattelumallini oli tämä, en voinut mennä yksin pentutarhalle ja siksipä päätin jäädä istumaan paikalleni ja katsella jos sattuisin näkemään edes pienen vilauksen Varispennusta.
// Halutessaan kuka vaan saa jatkaa :’D
506 sanaa
