Sähkötuho
Kirjoittaja: Lonely Warrior
Istuin tavalliseen tapaani hieman sivummalla leirissä. Aivan näkösällä, mutta sillä tavalla paikallaan ja niin hiljaa, ettei kukaan oikeastaan kiinnittänyt minuun huomiota. Kun oli hiljaa, usein kävi niin, että kaikki unohtivat olemassaolosi ja sinusta tuli kuin osa taustaa. Pidin siitä, koska se mahdollisti minulle muiden tarkkailun. Sillä tavoin oppi muista jotain, mutta he eivät saaneet vastineeksi minusta mitään. Kun seurasi kissojen päivittäisi tapoja, toistuvia eleitä ja tietynlaisia tunnereaktioita muita kohdatessaan, oppi samalla lukemaan heitä melko vakuuttavalla tavalla. Moni kissa toimi samalla tavalla ja kun osasi lukea yhtä, osasi lukea toista sukulaissielua ainakin pintapuolisesti. Joskus sattui kuitenkin löytymään kivikasvoisempia tapauksia, keiden maskin alta ei saanut irti mitään.
Klaanimme oli saanut lisäyksen vähän aikaa sitten, kun kaksi erakko olivat saapuneet luoksemme liittyäkseen joukkoomme. He herättivät minun kiinnostukseni uutuudellaan, ellei myös hieman omalaatuisella käytöksellään. He tuntuivat suoraan sanottuna sopivan naapuriklaaniimme luonteensa puolesta yhtä hyvin kuin tähdet taivaalle. En vain pystynyt ymmärtämään, kuinka joku saattoi aidosti olla noin..rakastunut? Tuollainen makeus voisi olla jopa Eloklaanille liikaa – tai ehkä minun itseni kokema vastenmielisyyden tunne jotenkin korosti näkemääni. Minun oli vaikea ajatella ketään jatkuvasti roikkumassa hännässäni kuin pieni pentu yhdessäoloa kaivaten. Pelkästään jo liian läheiset olot kenenkään kanssa soturienpesässä nukkuessani aiheuttivat minulle epämukavan olon ja suhteeni muihin sotureihin oli kaiken lisäksi ainoastaan toverillinen – jos edes sitä. Kyllä ajatus kumppanuudesta oli joskus käynyt mielessäni, mutta kuvitelmani oli kaukana Keijukaisen ja Tyrskyn tulisesta romanssista. Olin ajatellut enemmänkin kumpaakin osapuolta hyödyttävää kumppanuussuhdetta, ellen sitten joskus oikeasti rakastuisi. Ajatus kuulosti kaukaiselta, mutta en ollut niin typerä, kuin pieni pentu joka vannoo, ettei koskaan ihastu kehenkään, koska se on niin ällöttävää. Mieleni voisi siis hyvinkin muuttua, vaikkei se nyt suoranaisesti ollutkaan tehtävälistallani.
Katseeni terävöityi kun huomasin uutta liikettä aukiolla. Kilpikonnakuvioinen Lehtituuli käveli parantajan pesän suunnalta kohti tuoresaaliskasaa. Hänen oli täytynyt käydä tapaamassa veljeään Tiputassua, joka oli tunnettu klaanin keskuudessaan pettämättömästä karvaudestaan. Katselin hetken aikaa, kuinka hoikka, pitkäraajainen naaras pysähtyi valikoimaan kasasta jotain, joka lopulta näytti olevan kärsineennäköinen mustarastas, ja palaamaan takaisin samaa reittiä mitä oli saapunutkin. Mieleeni nousi Sinilintu ja hänen syyllistävä katseensa, jonka saisin osakseni jos itse toimisin samalla tavalla valitessani syötävää.
Korviini kantautui kylmä läksytys, joka oli laadultaan terävä kuin vastateroitetut kynnet. Käänsin päätäni vähän nähdäkseni jo äänestäkin tunnistettavan Jääviiltoon, joka räyhäsi veljelleen Kylmäliekille kuin päällikkö alimmalle alaiselleen.
“Minä käskin sinun tuoda minulle ORAVAN. Onko tämä sinun mielestäsi orava, typerys?” kolli halveksui ja nosti pientä hiiren rääpälettä kynsissään hännästä sen verran ilmaan, että se ylsi samalle tasolla Kylmäliekin matalaksi painuneen hahmon kanssa.
“M-mutta siellä ei ollut oravia.”
“Sitten menet saalistamaan minulle yhden kala-aivo!”
Suljin korvani keskustelulta ja huokaisin turhautuneena. Jos Kuolonklaanin tulevaisuus koostuisi Jääviillon kaltaisista uusavuttomista ikipennuista, niin vaihtaisin mielelläni Eloklaaniin. Jääviilto oli jo aikoja sitten menettänyt kaiken kunniansa – mitä ei tosin ollut paljon menetettävänä – minun silmissäni.. Minun oli vaikea uskoa, että hän oli minua aika paljonkin vanhempi. Selkeästi joku oli unohtanut näyttää hänelle paikkansa. Toivon, että joku tekisi sen, mutta se ei ollut minun paikkani. En jaksaisi tuhlata aikaani tuollaisen siemenen kokoiset aivot omaavan toopeen, vaan menisin tekemään jotain hyödyllistä. Jotain, mistä klaani hyötyisi. Toisin kuin eräät.
//Jos joku haluu nii saa jatkaa 😀
498 sanaa
