Sähkötuho
Kirjoittaja: Lonely Warrior
Tämä oli yksi niistä harvoista kerroista kun hallittu ulkokuoreni särkyi täysin. Kasvoiltani paistoi puhtaasti tuntemani häkeltyneisyys. Avasin suuni sanoakseni jotain, mutta päädyin vain vetämään henkeä ja sulkemaan sen oitis. Olin hetken ihan täysin sanaton.
Käänsin katseeni vesiputouksen pauhuun. Sulkavirta oli rakastunut. En ymmärtänyt tuollaista rakkautta, koska en ollut koskaan kokenut sitä. Rakkauden perhettä kohtaan käsitin paremmin kuin hyvin, mutta en saanut siitä johdettua tarvitsemaani käsitystä tähän tilanteeseen. Tämä tilanne oli minulle uusi ja vaikea. Olin kuitenkin tietoinen siitä, kuinka rakkaus teki osan kissoista onnelliseksi, mutta samalla se myös satutti monia.
Kuviossa oli myös mukana elementti laittomuutta. Kielletty rakkaus vai miten se menikään. Olin huolissani seuraamuksista, jotka kohtaisivat sisareni, jos tämä tieto pääsisi leviämään. En tiedä mitä tekisin, jos Sulkavirta karkotettaisiin lopullisesti.
Käännyin sisareni puoleen, mutta hän ei vieläkään nostanut katsettaan ylös minuun.
“Sulkavirta”, sanoin rauhallisesti, “en tietenkään kerro, enkä varsinkaan inhoa.”
Sulkavirran pää nousi varovasti ylös ja hänen suuret silmänsä kohtasivat tavallista aremmin omani. Olin näkevinäni hänen kasvoillaan tietynlaista helpotusta.
“Sinä siis.. rakastat häntä?”
Sulkavirta nyökkäsi. Naaras kietaisi häntänsä lähemmäs itseään, kuin rauhoittavana eleenä.
Yritin kaivaa muistini kätköistä Ruskalinnun kuvaa. Kolli oli se sama, jonka kimppuun Karhumyrsky oli hyökännyt siinä samaisessa partiossa, jossa olimme saaneet ruskean kollin kukistettua.
Hiljaisuus oli laskeutunut ympärillemme. Minun piti punnita hetken seuraavia sanojani. Tunsin kuinka auringon kuumat säteet nuolivat turkkiani miltei liian polttavina. Mietin Ruskalintua ja sitä, kuinka en tiennyt hänestä juuri mitään. Se, että hän kuului Eloklaaniin teki hänestä oletusarvoisesti kunnon kissan. Kuitenkin kyllä Eloklaaniinkin mahtui kaikenlaisia käärmeitä. Ei Sulkavirta ollut sokea. Kyllä minä luotin hänen arvostelukykyynsä, mutta en halunnut häneen sattuvan.
“Onko hän tarpeeksi hyvä sinulle?” kysyin ja ennen kuin sisareni ehti sanoa mitään, jatkoin, “Minä haluaisin tavata hänet.”
//Sulka?
276 sanaa
