Sähkötuho
Kirjoittaja: Lonkero
Näin kuinka helakanpunainen veri norui pieninä puroina Virtaviiman kylkiä pitkin. Hänen raidallinen karvansa repsotti epäsiistinä verisen paakkuuntuneena ja ihosta irti nyhdettynä, kuin epäonnistuneen kynimisyrityksen seurauksena. Tyttäreni rännän kastelema turkki sai hänet näyttämään vielä surkeammalta. Akuuttia hengenvaaraa ei ollut, mutta silti jälki oli pahaa ja haukan kynnet olivat uponneet vähintään yhtä syvälle sydämeeni, kuin Virtaviiman ihoon. Syyllisyys kalvoi sisintäni.
“Minulla on kaikki hyvin”, totesin varmasti. Tunsin ihollani joitakin tykyttäviä haavoja, mutta niiden kipuilu oli tällä hetkellä toissijainen asia. “Sinut taas pitää saada parantajan pesälle pikimmiten.”
Huomasin tyttäreni silmiin syttyneen huolen. Se hämmästytti minua. Ei hänen tarvinnut olla huolissaan minusta, ei minulla ollut mitään hätää. Minulla olisi kaikki hyvin sen jälkeen, kun hänen haavansa saataisiin putsattua. Tai ainakin tarpeeksi hyvin. Virtaviima oli varmaankin aistinut levottomuuden käytöksestäni. Minusta olisi ollut parempi jos se ei jäisi kalvamaan Virtaviiman mieltä. Sisäinen myllerrys oli varmasti ohimenevää. Kunhan saisin vain hieman rauhoituttua, eiköhän kaikki olisi taas niin kuin aina ennenkin.
//Virtˢa? 🙂
KP-boosti käytössä
