Sähkötuho
Kirjoittaja: Lonely Warrior
Kun huomasin Henkäysvarjo harmaaraidallisen hahmon saapuvan aukiolle, iskin heti kiinni. Kasvoiltani eivät kuitenkaan näkyneet aikeeni auttaa sisartani toimimaan käskyjen vastaisesti, vaan ilmeeni oli aivan yhtä tyyni ja tylyhkö kuin yleensä.
“Tervehdys Sähkötuho”, kolli naukaisi ja tarkasteli minua sinisillä silmillään terävästi. Nyökkäsin ja kasvoillani kävi pieni, tunnepitoisuudeltaan mitätön hymy, jonka ainoana tarkoituksena oli olla kohtelias osa tervehdystä.
Arvostin Henkäysvarjoa, mutten voinut sanoa rakastavani häntä. Hän omasi kunnioitukseni ja pidin hänen mielipiteitään arvossa, mutten tuntenut tavallista klaanitoverusta suurempaa kiintymystä häneen.
“Olitko menossa ruokailemaan? Jos sopisi, voisin liittyä seuraasi. Ajattelin”, tässä kohtaa minun teki mieli irvistää, “että voisimme vaihtaa samalla vaikka kuulumisia.” Kuulumisia. Niitä typeriä pinnallisia sanoja, joilla leikittiin välittävänsä toisen elämästä, vaikka useimmiten keskustelukumppaneita ei voinut vähempääkään kiinnostaa se, kuinka toinen oli kompastunut kiveen partiossa ja nyrjäyttänyt tassunsa tai viimein ansainnut paikkansa ihastuksensa silmissä. Yleensä minä halusin keskustella muiden kanssa oikeista asioista ja jättää muodollisuudet sikseen.
“Selvä. Eiköhän sitten mennä”, Henkäysvarjo sanoi ja huomasin hänen kasvoiltaan hetken ilmenevän hämmästyksen, joka kuitenkin katosi lähes aivan yhtä pian kuin olin sen huomannutkin. Eikä ihmekään, että yhtäkkinen kiinnostukseni hänen seuraansa tuntui oudolta. Kyllä me puhuimme silloin tällöin, mutta emme me varsinaisesti juuri viettäneet aikaa.
Kun saavuimme tuoresaaliiden luokse, huomasin kuinka pino oli viime kuita hieman pienempi. Klaanille riitti edelleen riistaa ja vähän ylimääräistäkin, mutta vaihtuva vuodenaika alkoi hiljalleen heijastua saaliin määrässä. Tiesin, että Henkäysvarjo huomasi saman ja uskoin häntä mietityttävän luoksemme tasaisesti valuva kylmyys, joka veisi ruoan mennessään. En tietenkään varmaksi osannut sanoa mitä hänen päässään liikkui, sillä hyvä kun tunsin hänet.
Henkäysvarjo valitsi itselleen pienikokoisen linnun ja laski sen etutassujensa väliin. Kurotuin itsekin saaliskasan suunnalle ja katsoin sitä hetken. Nälkäni ei ollut suuri ja vaihtoehtoina oli joko pieni hiiri tai suhteellisen värikäs lintu.
Nappasin kasasta harmaanruskean hiiren, jonka turkki tuntui kostealta suussani. Valinta oli arkinen, mutta sen taustalla oli jotain tärkeää. Nimittäin lupaus. Olin antanut Sinilinnulle sanani siitä, etten söisi lintuja jos henkeni ei riippuisi siitä.
Asetuin yhtä lailla syömään pientä eläintä ja ennen kuin sain keskustelun aloitettua, Henkäysvarjo kysyi silmät puhtaasti uteliaisuudesta kiiluen:
“Oliko sinulla jotain asiaa? Minun on vaikea uskoa, että haluaisit vain puhtaasti viettää aikaa yhdessä.”
Osasin odottaa Henkäysvarjon reaktiota ja kohdistin katseeni rauhallisesti hänen sinisiin silmiinsä.
“No, minun alkuperäisenä ajatuksenani oli tulla vain kysymään muutamaa asiaa, mutta koska minun täytyy myös ehtiä syömään ennen partioita ajattelin, että tällä tavoin saisin hoidettua kaksi kärpästä yhdellä iskulla”, selitin. Henkäysvarjo näytti hyväksyvän vastaukseni ja jatkoi syömistä odottaen, että pääsisimme asiaan.
“Tosiaan, olisiko mahdollista esittää toiveita huomisen suhteen? Haluaisin pitää aamun vapaana ja voisin ottaa esimerkiksi jonkun iltapäiväpuoliskon partion ja sen lisäksi vartioida leiriä yöllä. Olisiko se mitenkään mahdollista?” kysyin, ennen kuin otin seuraavan haukun hiirestäni.
Lyhyen ajatellun jälkeen Henkäysvarjo totesi:
“Eiköhän sen pitäisi sopia.”
Henkäysvarjo näytti sadasosasekunnin ajan tyytyväiseltä innostani klaaniaskareisiin. Vaikka vaadinkin yövartiointia itselleni Sulkavirran takia, jokin isän hyväksyvässä ilmeessä sai minut tyytyväiseksi, vaikka en pitänytkään kyseistä tunnetta aina hyvänä asiana. Se vain kertoi, että jollain toisella kissalla oli valtaa minuun.
“Hienoa”, sanoin yksinkertaisesti ja viimeistelin ateriani. Nousin ylös istumaan ja varapäällikkö teki samoin. Lyhyiden hyvästin jälkeen polkumme erkanivat; Henkäysvarjo lähti leiriin saapuneen Tuhkajuovan suunnalle ja minä lähdin partion mukaan ulos kiertämään rajoja.
//En päässy ihan yhtä hyvin Sähkön päänsisälle tänää, joten tää tarina paikoin saattaa olla vähä epäsähkömainen :’D
511 sanaa
