Sähkötuho
Kirjoittaja: Lonely Warrior
Katseeni oli vielä tiukasti kiinni Varispennun pienessä hahmossa, kun Sulkavirta kysyi pitäisikö meidän lähteä kävelylle Sinilinnun kanssa. Käänsin katseeni sisareni suunnalle ja huomasin, kuinka hän jo innokkaana katseli ympärilleen etsien sisartamme aukiolta.
“Tuo on hyvä idea, mutt-”, ennen kuin ehdin sanoa muuta sain osakseni Sulkatassun “ihanko tosi” katseen.
“Sinulla tuntuu olevan aina jotain lisättävää”, Sulkavirta naukaisi – ei kuitenkaan tosissaan loukkaantuneesti. Katsoin naarasta kulmieni alta ja olin hetken hiljaa. Sitten jatkoin:
“Ajattelin vain sanoa, että täytyy ilmoittaa uusille oppilaillemme, että heidän ensimmäinen seikkailunsa leirin ulkopuolella siirtyy huomiseen”, sanoin rauhallisesti samalla kun pieni kiusoitteleva hymy karehti kasvoillani. Painotin sanaa ensimmäinen aivan tarkoituksella, sillä me molemmat tiesimme ettei asia ollut aivan niin. Sulkavirta mulkaisi minua hyväntahtoisesti ja nousi ylös.
“Ja minun sitten pitää ehtiä illan partioon takaisin.”
“Selvä. Kyllä sinä ehdit”, Sulkavirta vakuutteli. Hän ei välttämättä henkilökohtaisesti ymmärtänyt tarvetta suoriutua tehtävistä kirkkaasti tai parhaan suorituksen tavoittelua, mutta hän kyllä tiesi miten tärkeää se oli minulle.
“Jos minä käyn sanomassa heille ja sinä käyt etsimässä Sinilinnun?” ehdotin. Sulkavirta suostui ja minä lähdin tassuttamaan kohti oppilaiden pesää, jonne sisaruskaksikko oli hetki sitten kadonnut. Olin todella tyytyväinen siihen, että Punatähti oli nähnyt sopivaksi antaa meille oppilaat. Kun Aaltotassu olisi koulutettu, olisi askeleen lähempänä varapäällikkyyttä ja päällikkyyttä. En antaisi kenenkään astua tielleni ja jos joku astuisikin harha askeleen suunnalleni, minä yksinkertaisesti raivaisin hänet tieltäni.
Ennen kuin saavutin pesän, Tattitassu ja Aaltotassu putkahtivat ulos oppilaiden pesästä keskenään jutellen. Kun Aaltotassu huomasi minut, hän tökkäsi suurikokoista veljeään kylkeen saadakseen tämän kääntymään. Kaksikon – tai enimmäkseen Aaltotassun – silmät loistivat täynnä odotusta. Tattitassu näytti enemmänkin huolestuneisuuden ja jännityksen sekamelskalta.
“Jos olette saaneet petinne valmiiksi, voitte lopun päivää pitää vapaata ja valmistautua huomiseen, sillä ensimmäinen päivä on aina rankka”, sanoin ja katsoin vuoroin kumpaakin oppilasta silmiin. Tattitassu kylläkin vältteli katsettani ujosti.
Aaltotassu näytti pettyneeltä, ettei pääsisi vielä tänään rajakierrokselle. Ennen kuin naaras ehti sanoa mitään, jatkoin:
“Ottakaa tämä harjoituksena kärsivällisyydestä. Se on kaiken a ja o, jos haluaa hyväksi soturiksi.” Sitten vain käännyin pois nyökäten hyvästit, enkä jäänyt odottelemaan vastalauseita.
Kääntyessäni ympäri huomasin Sulkavirran jo löytäneen Sinilinnun, sillä kaksikko istuskeli paikalla, jossa vähän aikaa sitten olimme vasta keskustelleet.
“Päivää Sinilintu”, sanoin saavuttaessani kaksikon. Naaraan kaunis valkea turkki tuntui hehkuvan päivän kalvakassa valossa.
“Eiköhän sitten lähdetä”, totesin ja jäin odottamaan, että kaksikko pääsisi jaloilleen ennen kuin lähdin kävelemään kohti uloskäyntiä.
//Sulka?
376 sanaa
