Sähkötuho
Kirjoittaja: Lonely Warrior
Neljänneskuu oli siedettävä aika. Varsinkin, kun olin ollut täällä jo muutaman päivän ajan, pian pääsisin hoitamaan soturintehtäviä sisareni tavoin.
Kilpikonnakuvioisen parantajaoppilaan kasvoilla oli vielä jokseenkin kiukkuisen näköinen ilme aiemmasta kommentistaan johtuen, kun hän kysyi:
“Mitä luulet, tiesikö kukaan Karhumyrskyn harrastuksesta? Oliko hänellä liittolaisia?”
Ajatus oli käynyt minunkin mielessäni, mutten pitänyt sitä kovin todennäköisenä. Kukaan klaanin kissoista ei ollut näyttänyt vähäisiäkään näkyviä merkkejä siitä, että olisi ollut soturin teloitusta vastaan yhteistyöllisistä syistä. Jos jonkun kasvoilla oli näkynyt epävarmuutta, niin se johtui luonnosta ei yhteisistä suunnitelmista. Tai turha minun oli mennä mitään vannomaan, mutta Karhumyrsky oli viimeisinä hetkinään niin omissa maailmoissaan, että olisi melko varmasti paljastanut liittolaisensa puolivahingossa.
“En usko, että hänellä oli liittolaisia. Minusta on melko epätodennäköistä, että kenelläkään olisi syytä lähteä moiseen touhuun mukaan, vaikka toisaalta en aluksi löytänyt Karhumyrskynkään motiivista järjen hiventä. Kai se vain on niin, että kun päässä napsahtaa, niin silloin ei motiivi ole ensimmäinen mielen päällä oleva asia. Kunhan toteuttaa halujaan mielivaltaisesti”, sanoin rauhallisesti lapojani kohauttaen.
Tiputassu nyökkäsi mietteliäästi samalla, kun taputteli osittain parantunutta haavaani johonkin yrttiliemeen kostutellu sammaltupolla.
“Mutta hyvä, että asialle laitettiin loppu. Ei kenenkään tarvitse huolehtia siitä, onko seuraavaksi vuorossa”, sanoin ja katsahdin kohteliaasti keskustelukumppanini suunnalle, vaikkei hän sitä huomaisikaan.
“Samaa mieltä”, kolli tokaisi ja alkoi samalla keräilemään yrttejään kasaan. Ilmeisesti hän oli saanut vammat hoidettua. En kuitenkaan halunnut, että joutuisin jatkamaan täällä lojumista ihan vielä, joten käännyin vielä sokean kollin puoleen.
“Tiputassu. Tarvitsisiko sinun täyttää teidän yrttivarastojanne tai jotain? Voisin lähteä mukaasi kantoavuksi”, ääneni oli hillityn kohtelias, muttei millään tapaa tuttavallinen esittäessäni oppilaalle ehdotukseni. Halusin vain päästä jollain syyllä käymään ulkona. Ja oli tässä klaanissa Tiputassua huonompaakin seuraa.
//Tipu? 😀
266 sanaa
