Sähkötuho
Kirjoittaja: Lonely Warrior
Aamulla avatessa silmäni aurinko ei ollut vielä noussut, mutta silti jo oli mahdollista tuntea sen säteiden vaikutus paahtavaksi muuttuvassa ilmassa. Ilma oli matta ja painostavalla tavalla lämmin jo päivän ensitunneista saakka, enteillen fyysisesti rankkaa päivää kissalle kuin kissalle.
Aamupartion jäsenet alkoivat hiljalleen kerääntyä paikalle; itse Punatähti oli päättänyt lähteä mukaan johtamaan partiota. Minun lisäkseni mukana olivat myös Kalmakuu ja Lehtituuli.
Kun partio viimein työntyi ulos varjoisaan havumetsikköön, loin katseeni taivaalle. Se oli aivan odotusteni lailla pilvetön ja kirkkaan sininen.
Jättäydyin pitämään partion perää, sillä mielestäni kyseinen tehtävä jäi liian usein ilman minkäänlaista arvoa. Monet soturit pyrkivät niin eteen kuin mahdollista, sillä paikat nähtiin portaina lähemmäs itse partion johtamista. Häntäpäässä kulkeminen oli kuitenkin turvallisuuden kannalta aivan oma lukunsa. Jos kissat eivät pitäneet selustaansa silmällä, turvallisuus oli uhattuna.
Hätkähdin, kun edessäni kulkeva Lehtituuli pysähtyi hetkeksi ja törmäys oli hyvin lähellä. Sain kuitenkin hidastettua ennen kuin olin tömähtänyt honteloon naaraaseen kivenmurikan lailla.
“Varoittaisitko ensi kerralla, ennen kuin pysähdyt?” ehdotin ja loin tasaisen ilmeettömän silmäyksen minun suuntaani vilkaisevaan naaraaseen. Hän kohotti kulmiaan ja katseli hetken minua, kuin arvioiden olinko tarpeeksi tärkeä, jotta voisi ottaa sanani kuuleviin korviinsa. Lopulta kirjavaturkkinen kissa päätyi vastaamaan:
“Totta kai, mutta pidäthän sinäkin huomiosi eteen yhtäkkiä ilmenevistä esteistä.” Naaraan äänensävy oli kuin vasta teroitetut kynnet: terävä ja kaiken tielle tulevan helposti leikkaava. Hän ei ollut muuttunut yhtään oppilasajoista. Muistin yhä elävästi kaiken Karhumyrskyn aiheuttaman kaaoksen ja sen, kuinka se oli pakottanut meidät tutustumaan toisiimme. Kaikesta yhdessä kokemastamme huolimatta, emme olleet juurikaan enää tekemisissä. Lehtituuli oli veljensä kanssa samaa maata. Molemmat omasivat terävääkin terävämmän kielen. Kaksikko oli kuitenkin kiinnostava, sillä tuntui, etteivät he missään nimessä halunneet elää valtavirran mukana.
En vastannut enää mitään ja päädyimme vain jatkamaan matkaa. Kuulin, kuinka Kalmakuu ja Punatähti juttelivat edemmällä keskenään jostain yhtä hyödyllisestä kuin säätilasta. Jokainen keskustelun yksityiskohta nimittäin ei kantautunut aivan korviini asti ympärilläni kovaan ääneen surisevan ötökän takia. Sen kummemmin miettimättä huiskautin hännälläni ilmaa karkottaakseni pörriäisen tiehensä, mutta samalla tulin suututtaneeksi sen oikein kunnolla. Ennen kuin ehdin edes ajatella sen pidemmälle tunsin pistävää kipua lavassani. Ärähdin ja ravistin turkkiani kunnolla, jotta viheliäinen pistiäinen lentäisi tiehensä. Kun viimein se pörisi tiehensä, huomasin Lehtituulen vihreät laskelmoivat silmät vähän matkan päästä. Lehtituulen pokerinaamalta oli kuitenkin havaittavissa mietteliäisyyttä. Aavistin kuitenkin, että jokainen tunteen murunen, mitä minä pääsin arvioimaan oli tarkkaan harkittu ja naaras hallitsi tunteensa täysin.
“Ampiainen pisti”, vastasin kissan kysyvään ilmeeseen ja lähdin tassuttamaan eteenpäin muun partion perään, ennen kuin se katoaisi näkyvistä kokonaan. Irvistin kuitenkin vähän liian näkyvästi, kun liikkuessa polttava, sykähtelevä kipu pahentui.
“Sinun pitäisi varmaan palata leiriin”, Lehtituuli sanoi ja vilkaisi partion perään, kuin valmiina nelistämään heidän luokseen asiasta ilmoittaakseen.
“En vuoda verta tai ole muutenkaan kuoleman partaalla, joten kaikki on ihan hyvin”, vastasin ja katsoin tyynesti kilpikonnakuvioisen naaraan silmiin. Naaras näytti kuitenkin epäilevältä ja se ärsytti minua.
“Sinusta ei ole muuta kuin haittaa tuon pistoksesi kanssa. En halua partion jäävän jälkeen aikataulusta tuollaisen jääräpäisyyden takia”, naaras sanoi ja ei jäänyt odottamaan mielipidettäni, vaan käveli reippain askelin Punatähden ja Kalmakuun luokse. Jos kyseessä olisi ollut kuka tahansa muu, olisin ollut samaa mieltä Lehtituulen kanssa ja patistanut kissan leiriin hoidettavaksi, mutta minä en halunnut laiminlyödä velvollisuuksiani tällaisen asian takia. Ei pienen pieni vamma vaikuttaisi työni laatuun millään tavalla. Eikä tässä ollut kyse mistään voimakkaan ja tuhoutumattoman olemuksen pönkittämisestä, vaan en oikeasti halunnut olla tekemättä omaa osaani.
Hetken päästä Lehtituuli tuli takaisin ja ilmoitti, että lähtisi kanssani takaisin leiriin. Katsoin naarasta ilmeettömästi, mutta lopulta lähdin hänen kanssaan kohti leiriä. Mietin, oliko naaras junaillut kaiken tarkoituksella sillä tavalla, että pääsisi livistämään veljensä luokse.
Matka taittui hiljaisuudessa. Kummallakaan ei oikeastaan ollut mitään sanottavaa toiselle ja se kävi minulle erinomaisen hyvin.
Kun saavuimme leiriin, suuntasimme heti suoraan parantajan pesälle. Hehkuaskel oli ilmeisesti tarkistamassa klaaninvanhimpien vointia ja Tiputassu oli yksin paikalla.
“Hei”, olin kuulevinani pienen lämpimän sävyn naaraan äänessä tämän puhuessa parantajakollille, “häntä pisti ampiainen.” Kun Lehtituuli alkoi puhua minusta, hänen äänessään oli taas puhdas kylmyys ja kasvoilla loisti särkymätön tyyneys. En voinut olla ihailematta naaraan taitoa kätkeä tunteensa. Se oli jopa niin vaikuttavaa, että minulla kesti hetki hätkähtää takaisin tähän hetkeen.
“Kerrotko minne? En minä osaa lukea ajatuksia”, Tiputassu ärähti ja loi melko tarkasti minun suunnalleni katseen.
Tein työtä käskettyä ja kerroin parantajaoppilaalle mihin ampiainen oli pistänyt. Tiputassu aloitti vetämällä piikin irti, jonka jälkeen hän sekoitti jotain haudetta. Kun kolli asetteli mönjän pistoskohdan päälle, sen viileys tuntui taivaalliselta. Sitten Tiputassu käski minun levätä lopun päivää ja huomenna minun pitäisi olla jo kunnossa. Onneksi pistos kohta oli niin mitättömässä kohtaa, eikä haittaisi elämääni juurikaan.
“Kiitos.” Kiitokseni taisi häkellyttää parantajaoppilaan hetkeksi, mutta pian hän kuitenkin nyökkäsi tuimasti. Toisaalta, kissan reaktio ei ollut mikään yllätys, sillä oli ihan yleisesti tiedostettu asia, ettei parantajat saaneet parasta kohtelua Kuolonklaanissa.
Loin vielä nopean silmäyksen Lehtituuleen ja Tiputassuun, ennen kuin nousin ylös ja poistuin pesästä.
//780 sanaa
