Salamasielu
Kirjoittaja: Auroora
Salamasielu kuunteli Susimieltä kollille epätavanomaisella kärsivällisyydellä. Soturi änkytti ja hänen puheensa oli hidasta, mutta Salamasielu osasi arvostaa sitä, miten sinnikkäästi tämä jaksoi työntää sanansa ulos vaikeuksista huolimatta. Kuolonklaani oli täynnä kissoja, joiden suurinta hupia oli kiusata jokaista, joka hiukankin poikkesi normaalista, eikä Salamasielu epäillyt, etteikö Susimielikin olisi saanut jonkin verran pahantekoa osakseen. Onneksi soturi kuitenkin uskalsi edelleen jutella muille, eikä hänen itsetuntonsa vaikuttanut ollenkaan turmeltuneelta.
Salamasielu kohautti lapojaan laikukkaan kollin kysymykselle.
”Tietysti tämä on tylsää. Me vain kävelemme ympäri reviiriä”, hän sanoi ja mulkaisi Kalmakuuta, aivan kuin olisi ollut soturin vika, että hän oli joutunut suorittamaan tätä yksitoikkoista tehtävää. ”Oikeasti. Lahjani hukataan tässä täysin.”
Hänen edestään kuului ylimielinen tuhahdus ja Varissulka vilkaisi huvittuneen oloisena taakseen. Salamasielu ei välittänyt vanhemman soturin häneen kohdistamasta alentavasta katseesta.
”Lahjasi? Mitkä lahjat?” Varissulka kysyi kohottaen leukaansa. ”Sitä paitsi, mitä muuta sinä muka tekisit? On rauhan aika, partiot ovat ainoa tehtävämme.”
Salamasielu virnisti.
”Voisin pitää taistelutunteja lahjattomille. Oletko kiinnostunut?”
Valkoinen kolli tiesi kyllä, että Varissulka oli klaanin taistelijoiden parhaimmistoa. Hän kuitenkin uskoi, että ehtiessään samaan ikään olisi hän jo monin verroin tummanharmaata soturia taidokkaampi.
Varissulka vain pyöräytti silmiään, eikä näyttänyt hermostuneen Salamasielun sanoista.
”En usko, että sinulla on minulle mitään opetettavaa.”
Salamasielu tuhahti. Hän oli ollut oikeassa Varissulan suhteen – että tämä osasi olla tylsä! Hän kääntyi taas vierellään kulkevan Susimielen puoleen.
”Susimieli, sinähän ainakin olet kiinnostunut?” nuori soturi kysyi toiselta. ”Olen nähnyt sinun taistelevan ja no… Saattaisit kaivata kaltaiseni mestarin opastusta.”
//Sushi?
