Salamasielu
Kirjoittaja: Auroora
Salamasielu huomasi, miten Susimieli yritti puolustaa häntä Varissulan härnäystä vastaan. Kolli ei oikeastaan pitänyt siitä. Kuvitteliko Susimieli hänen olevan niin heikko ja raukkamainen, ettei hän selviäisi tummanharmaan soturin pienestä kiusoittelusta yksin? Oli loukkaavaa olettaa, että Salamasielu oli niin heikkohermoinen.
”Ei pahalla, mutta sinun ei tarvitse puolustella minua”, kookas kolli huomautti partiotoverilleen viileästi. ”Se on vain Varissulka. Selviän hänestä yksinkin.”
Susimielen korvat lerpahtivat nolostuksesta.
”Ai, a-anteeksi. Minä vain ajattelin, että kun.. kun.. Varissulka oli sinulle niin ilkeä ja minä en halua, että sinulle tulee pa-paha mieli. Minulle tu-tulisi ainakin..”, soturi lisäsi ja kuulosti hieman surulliselta. Salamasielu pyöräytti silmiään.
”No, ei tule.”
Viileä hiljaisuus laskeutui kaksikon ylle. Salamasielun kasvoilla oli hapan ilme: hän ei todellakaan tarvinnut Susimielen tukea. Toisaalta, valkoisen kollin oli myönnettävä, oli ihan mukavaa, että soturi oli valmis puolustamaan häntä.
Partio eteni tylsässä tahdissa ja Salamasielun ajatukset alkoivat harhailla. Hän ei erityisemmin pitänyt Varissulasta. Vanhempi kolli oli nenäkäs ja ylimielinen, kaiketi vain siksi, että hänen isänsä oli päällikkö. Varissulka oli ärsyttävä ja ansaitsi Salamasielun mielestä pienen opetuksen.
Hän vilkaisi vierellään kulkevaa Susimieltä ja nojautui lähemmäs tätä ääntään madaltaen.
”Hei, mitä jos tehtäisiin Varissulalle pieni jekku?” hän ehdotti virnistäen. ”Hän saisi oppia, keille ei kannata ryttyillä.”
//Sushi?
