Salamatassu
Kirjoittaja: Auroora
Salamatassu oli hiukan yllättynyt siitä, että pentu edes uskalsi sanoa mitään häntä vastaan. Niiskuttava karvapallo ei hänen mielestään ollut vaikuttanut kissalta, joka kykenisi siihen. Ehkä tämä ei sitten ollutkaan aivan menetetty tapaus.
”Jos sinä kuvittelet, että minun käyttäytymiseni on kiusaamista, et tule selviämään elämästä”, valkoinen kollioppilas tokaisi huvittuneena. ”Jotkut kissat ovat oikeasti ilkeitä. Minä vain tein havainnon.”
Salamatassu ei ollut moksiskaan pennun sanomisista. Sen sijaan hän silmäili tätä aavistuksen verran kiinnostuneena. Olisiko hän itse käyttäytynyt näin, jos Pimentovarjo olisi kuollut? Tuskin. Kenties Loskatassu olisi tirauttanutkin kyyneleen tai pari emonsa vuoksi, jos ylipäätään välitti tästä tarpeeksi, mutta Salamatassu tiesi olevansa vahva. Hän ei vollottaisi keskellä leirin aukiota, siitä hän oli varma.
”Eli emosi on kuollut?” oppilas kysyi kallistaen päätään utelias hymy kasvoillaan. ”No, ei itku paljoa auta, ei hän ole tulossa takaisin. Toivottavasti et luule toisin… En ole aivan varma, mitä pentutarhalla teille oikein opetetaan kuolemanjälkeisestä elämästä. Joka tapauksessa, miksi itkisit, kun siitä ei ole kenellekään mitään hyötyä, kaikista vähiten itsellesi?”
//Rosma?
