Sammalpentu
Kirjoittaja: Sinna
Katselin ylös syvänsiniselle taivaalle, jossa valkoiset, suuret pilvet lipuivat hiljalleen eteenpäin. Viileä tuuli sai korvani painumaan luimuun, ja siristelin silmiäni tuulen pyörittäessä hiekanmuruja kasvoilleni. Lumi oli sulanut vähän aikaa sitten jättäen jälkeensä vain muutaman vesilätäkön. Oli myös selvästi lämpimämpää kuin muutama kuu sitten, eikä minun enää tarvinnut öisin kaivautua niin syvälle sammaliin kuin lehtikatona. Pörhistin turkkiani suojaksi viimalta ja käänsin katseeni taas ylös taivaalle. Tarkkailin pikkuista, pyöreää pilveä, joka keinahteli eteenpäin isompien pilvien vierellä.
*Tuo olen vähän niin kuin minä*, ajatus pälkähti päähäni yllättäen. *Ja tuo on Mäntyviiksi.* Naurahdin suurelle, korkealle pilvelle, joka liikkui tuulen mukana hieman pilvi-Sammalpennun yläpuolella. *Onpa se hassun näköinen!*
”Mitä sinä mietit?” Säpsähdin, sillä en ollut huomannut emoni saapumista viereeni.
”E-en mitään”, vastasin ja väänsin kasvoilleni viileän ilmeen. Minuahan ei noin vain säikäytetty! Mäntyviiksi tuhahti huvittuneena, ja huomasin hänen viiksiensä värisevän naurusta. Mikä nyt oli niin hauskaa? Päätin vaihtaa nopeasti puheenaihetta ja kysyin jokapäiväisen kysymykseni: ”Montako kuuta siihen on, että minusta tulee oppilas?”
”Kolme kuuta siihen, että pääset oppilaaksi”, Mäntyviiksi vastasi rauhalliseen tyyliinsä. ”Vielä kolme kuuta jäljellä.”
”Ei ole reilua! Sinä varmasti pääsit oppilaaksi paljon aikaisemmin! Varmaan kaksikuisena!”
”En kyllä päässyt”, Mäntyviiksen äänessä oli jälleen kerran huvittunut vivahde. ”Pääsin kuusi kuuta täytettyäni niin kuin kaikki muutkin.”
”Pöh.”
”Mennäänkö pelaamaan sammalpalloa?” emo kysyi koettaen vuorostaan puheenaiheen vaihtamista.
”Ei kun minä menen nukkumaan”, vastasin ja yritin kuulostaa siltä, että aurinkohuipun aikaan nukkumaan meneminen oli ihan normaalia.
”Jaahas”, Mäntyviiksi tirskahti ja pyöräytti silmiään. ”Kauankohan sinä sitten jaksat nukkua?”
”Minä… minä nukun siihen asti, että täytän kuusi kuuta!” kiljaisin ja pinkaisin pentutarhalle häntä vipattaen.
//254 sanaa
