Säröpentu
Kirjoittaja: Saaga
Heräsin sisarteni vierestä ja kömmin ylös pesästä vain istuakseni sen reunalle. Sisareni eivät olleet vielä heränneet – tai niin luulin kunnes Tuiskupentu kääntyi minua kohti. Hän loikkasi ylös viereeni ja kertoi, että hänellä olisi kiva leikki-idea.
“Voisimme ehkä mennä ulos leikkimään”, ehdotin ja Tuiskupentu suostui. Tassutin ulos pesästä kirvaturkkisen siskoni kanssa. Ulkona hän kysyi haluaisinko kuulla hänen ideansa nyt. Nyökytin merkiksi, että haluaisin heti kuulla sen. Tuiskupentu ehdotti jekkukisaa, jossa tekisimme jekkuja joko Tulisielu-nimiselle soturille tai oppilaalle, jota kutsuttiin Syöksytassuksi. En ollut tavannut kumpaakaan mutta ei idea minusta ollut pölhömpi vaikka minusta oli hieman epäkunnioittavaa tehdä soturille jekku.
“Kyllä se minulle sopii mutta onko soturi hyvä kohde? Eikö se ole epäkunnioittavaa”, pohdin ääneen.
“Pitäisikö jekuttaa vaikka tuota Rosmariinitassua, joka on tuolla?” kysäisin. Tiesin, että oppilas olisi hyvä kohde, koska olin kuullut hänestä ja olin jopa ehtinyt puhumaan hänelle. Naaras oli vaikuttanut apealta mutta en ollut ollut varma kuinka helpottaa naaraan oloa. Ehkä jekku saisi hänen suunsa kääntymään hymyyn. Nyt oppilas istuskeli parhaillaan yksin leirin sivustalla.
“Joo!” Tuiskupentu hihkaisi. Nyökkäsin.
“Mitä me siis teemme? Jekutamme mutta teemmekö yhdessä jonkun jekun vai teemmekö omat ja katsomme kumpi on parempi? Haluaisin ehkä tehdä jekun ensin yhdessä, koska en ole koskaan tehnyt sellaista”, nau’uin ja heilautin häntääni. Toivoin, että sisko suostuisi, koska minua hieman jännitti jekuttaa toista kissaa varsinkin, kun hän oli vanhempi kuin minä. Varmaan siskon läsnäolo auttaisi emmekä joutuisi hankaluuksiin. En oikein itse osannut puhua itseäni pois pussista joten piti luottaa Tuiskupennun taitoihin.
//Tuisku?
