Säröpentu
Kirjoittaja: Saaga
Huomasin Tulisielun leikkisän asennon ja hännän heilauttelun. Sydämeni kiihdytti lyöntejään, kun ajattelin tulevaa leikkiä.
“Mäyränselkä sopii, jos siis kerrot mitä se tarkoittaa. En ole ennen leikkinyt sitä”, kerroin naaraalle. Hän hymyili ja nyökkäsi.
“Tottakai. Siinä mäyrä – eli minä tässä tapauksessa – kuljetan sinua selässäni edes takaisin. Silloin siis olet mäyrän kyydissä”, hän kertoi innokkaasti. Nyökkäsin. Leikki kuulosti ihan hauskalle. Tulisielu antoi minun kavuta selkäänsä. Paljastin pikkuiset kynteni ja tartuin Tulisielun turkista kiinni. Koitin kavutessani selkään pistää kynsillä mahdollisimman vähän, ettei se sattuisi.
“Tuota, oletko kyydissä?” Tulisielu kysyi hieman epäröiden. Nyökkäsin aluksi mutta tajusin sitten ettei naaras nähnyt minua.
“Kyllä”, vastasin ja tunsin kuinka Tulisielu alkoi tallustamaan ympäriinsä. Kuvittelin itseni oikean mäyrän selkään. En tiennyt miltä ne näyttivät mutta ehkä jotakuinkin samalta kuin kissat. Tulisielun näköinen mäyrä tallusti tömistellen ympäri leiriä ja minä keikuin kyydissä kehräten. Leikki oli minusta oikein hauska.
“Ärr, olen suuren suuri mäyrä”, Tulisielu leikki. Kikatin pitäen kiinni hänen kehostaan vieläkin tiukemmin etten tippuisi suuren mäyrän suuresta selästä.
//Tuli
