Säröpentu
Kirjoittaja: Saaga
Pyöriskelin ja hyöriskelin pedissäni. En saanut enää herättyäni unta. Päätin koittaa ulos leiristä.
“Voitko lopettaa. En saa unta”, Lainepentu naukui mumisten. Tuhahdin ja kellahdin selälleni. Mieleni heitti minua ajatuksesta toiseen. Koitin saada ajatukset kuriin mutta se ei onnistunut. Odotin, että kuulin Lainepennunkin unisen tuhinan ja nousin sitten hitaasti ja hiljaa. Ylös noustuani vilkuilin ympärilleni hämärässä. Silmäni tottuivat nopeasti vähäiseen valoon. Hiivin hiljaa kohti pesän uloskäyntiä. Pääsin hivuttautumaan melkein ulos asti herättämättä muita mutta sitten kuulin Mäntyviiksen kuiskauksen.
“Säröpentu? Mitä sinä oikein teet?” hän kysyi hiljaisella äänellä. Rukoilin, ettei hän herättäisi muita tai antaisi minulle rangaistusta.
“En saanut enää unta”, kuiskasin takaisin. Mäntyviiksi nyökkäsi. Hän nousi hitaasti ja hiljaa ylös. Ei, ei. En halunnut, että kukaan tulisi kanssani ulos.
“Voin tulla ulos hetkeksi sinun kanssa”, hän naukui. Nyökkäsin. No ei kai se niin paha olisi. Kävelimme yhdessä ulos pentutarhasta. Tassutin heti pois Mäntyviiksen luota, kun hän oli antanut luvan. Näin leirin reunalla Tulisielun ja tassutin häntä kohti. Nyökkäsin pienen etäisyyden päästä tervehdyksen ja samalla vähän kuin pyysin, että saanko tulla lähemmäksi. Tulisielu nyökkäsi.
“Huomenta. Mitä sinulle kuuluu?” kysyin kohteliaasti ja istuin alas. Laskin häntäni etutassuilleni.
//Tuli?
