Särösärinä
Kirjoittaja: Saaga
Aikaa kului ja lunta kerääntyi maahan. Pidin lumisateesta ja siitä kuinka kauniilta se näytti, mutta riistan väheneminen huoletti minua ja varmasti monia muitakin. Astelin leirin suuaukolle Tuimakatseen luokse. Meidät oli määrätty samaan rajapartioon, jossa oli mukana myös Kärppämyrsky sekä Aamuraita. Tervehdin perästäni tulleita naaraita kunnioittavasti. Kärppämyrsky oli minulle entuudeltaan jokseenkin tuttu, mutta Aamuraitaa en tuntenut juuri lainkaan. Vilkaisin Tuimakatseeseen, joka oli partion johdossa. En uskaltanut avata suutani ennen kuin joku muu tekisi niin, joten seisoin vain hiljaa.
“Menemme Lehtikuusilaakson lähistölle klaanittomien rajalle”, Tuimakatse totesi ja lähti johtamaan partiota ulos leiristä. Metsässä puiden suoja auttoi hieman lumisateessa, joten näimme matkallamme hieman paremmin eteemme kuin nummilla kulkevat partioit. Lumipyry ei ollut hellittänytkään vaikka kuinka pitkään aikaan. Pörhistin turkkiani enemmän suojakseni. Minulle oli ennen syntymää annettu kallisarvoinen lahja, pitkäturkki. Lehtikatona siitä oli eniten hyötyä, vaikka lunta saattoikin tarttua karvoihin ja takkujen selvittäminen ärsytti. Ei ainakaan tullut yhtä herkästi kylmä kuin lyhytkarvaisille. Nytkin turkkini oli aikamoisilla takuilla, mutta pyrin välttämään nuolemista, sillä märkä kieli kylmetti oloani vielä entisestään. Annoin ajatusteni harhailla, koska rajapartiot eivät vaatineet kauheasti hereillä oloa, kun emme olleet edes vielä rajalla.
//Tuima?
