Särösärinä
Kirjoittaja: Saaga
Lammikkoloikka suostui jakaantumaan kahteen ja lähtemään kanssani Lehtikuusilaakson suuntaan. Katselimme kumpikin jonnekin metsän kauniin värisiin syövereihin ja vaihdoimme pari sanaa ilmasta. Oli tulossa lehtikato. Se tuntui ilmassa. Myös pieni lähestyvän sateen tuntu oli laskeutunut yllemme. Taivaskin oli harmaa. Pidin sateesta. Lammikkoloikka ehti juuri myöntymään toteamukseeni sateisesta ilmasta, kun taivas päätti antaa veden tiputella päällemme. Sadepisarat tippuivat päällemme. Kastuisimme, se oli varmaa. Jutustelimme vahvuuksistamme hiukan. Olin parempi taistelija ja voimakkaampi verrattuna saalistustaitoihini, jotka olivat ihan kohtalaiset. Sitten Lammikkoloikka myöntyi siihenkin omalta puoleltaan. Toivoin todella, että yhteistyömme toimisi. Kyllä uskoin meidän saavan edes jotain kiinni kuten ilmeisesti toinenkin. Sade yltyi hiljalleen ja arvelin, ääneen, sen yltyvän rankkasateeksi jossain kohtaa. Meidän olisi parasta aloittaa. Sateessa ei saanut viipyä liian kauaa. Jos se ehtisi syvälle luihin kylmettämään, saattaisi sairastua. Lammikkoloikka huomasi puunoksalla oravan ja punoimmekin suunnitelman sen nappaamiseksi. Vaikken ollut hirvittävän hyvä kiipeilemään ehdotin silti, että voisin koittaa hätistää sen alas puusta ja naaras saisi sitten ottaa sen vastaan. Toinen vaikutti olevan hyvillään ehdotuksesta. Osoitin pienen hymyn tapaisen hänelle ennen kuin ryhdyin kiipeämään. Kapusin ensimmäiselle oksalle mahdollisimman hiljaisesti. Tiesin, että orava kuulisi minut jossain kohtaa, mutta päätin silti yrittää parhaani. Arvioin, että olisi parempi kiivetä ylös nopeasti ja äänekkäästi kuin hitaasti ja äänettömästi. Teinkin siis pienen spurtin ja kapusin pitkin puuta. Meinasin lipsahtaa päästessäni oravan kohdalle, mutta sain sen pelästytettyä alas. Katsoin ylhäältä, kun se jäi suoraan Lammikkoloikan kynsiin. Hymyilin ylpeänä.
“Pääsetkö alas sieltä?” soturitar kysyi altani. Murahdin ja katsoin reittiäni.
“Luulisin”, vastasin ja aloin varovasti laskeutua. Sade oli tehnyt puunrungosta märän ja liukkaan, joten alasmeno oli hirvittävän hankalaa. Koitin pysyä kiinni rungossa, mutta ennen kuin pääsin edes yhtä oksaa alemmas kynteni lipesivät ja tipahdin. Ilmalennon aikana saatoin vain selviäväni. Toivoin, etten löisi päätäni. Tömähdin kyljelleni maahan ja ilmat pakenivat keuhkoistani. En kuitenkaan tuntenut merkittävää kipua missään, joten uskoin olevani kunnossa.
//Lammikko?
