Särösärinä
Kirjoittaja: Saaga
Kuuntelin naaraan sanoja taisteluharjoitusten tärkeydestä. Osiksi pystyin samaistumaan hänen ajattelutapaansa, mutta halusin uskoa ettei taistelutaitoja tarvittaisi ainakaan lähitulevaisuudessa.
“Niin, olen samaa mieltä”, totesin naaraan aikaisempaan lauseeseen, kun tämä ehti jo esittää uuden kysymyksen. Hän kysyi lähtisinkö hänen kanssaan kävelylle. Yllätyin hieman, koska kysymys oli minulle täysin uusi. Ei minulla ollut aikaisemmin ollut muita ystäviä kuin Säihkysielu, mutta kai voisin ajatella tämän samanlaisena. Juttelisimme ja tutustuisimme ja meistä tulisi ehkä ystäviä. Näin saisin ehkä laajennettua ystäväpiiriäni ja en tuntisi oloani enää niin yksinäiseksi kuin aikaisemmin.
“Lähdetään vain”, vastasin ja katsoin nopeasti Lammikkoloikkaa takaisin silmiin. Tuo palautti päänsä kallistetusta asennosta ja nyökkäsi. Annoin suuni kääntyä pieneen hassuun hymyyn. Olin todella kiusallinen tälläisissä tilanteissa.
“Mistä sinä pidät eniten metsässä?” kysyin kääntyen Lammikkoloikan vierelle. Tassutimme leirin uloskäynnin kautta metsään. Tutut tuoksut täyttivät nenäni ja korvani valpastuivat heti. Kehoni tiesi miten suhtautua metsään, mutta se ei tiennyt kuinka suhtautua toisiin kissoihin, typerä keho. En ikinä osannut nauraa oikeassa kohdassa, osasin vain olla vakava ja sovitteleva. Ne olivat minun ainoita vahvuuksiani vuorovaikutuksessa.
//Lammikko?
