Särösärinä
Kirjoittaja: Saaga
Tuimakatse kysyi minulta taas kysymyksen. Tällä kertaa hieman henkilökohtaisemman. Minun oli mietittävä hetki. En ollut kyllä harjoitellut kertaakaan erikseen soturina, mutta taidothan kehittyivät kokoajan.
“Sitähän oppii tehdessään, mutta olisi minusta mukava harjoitella taas taitoja ihan soturien kesken”, vastasin ja katsahdin edessäni kävelevään Tuimakatseeseen. Hän näytti tyytyväiseltä vastaukseeni. Keskityin ympäristööni, joten en tullut ajatelleeksi että minun ehkä täytyisi kysyä jotain takaisin. Nyt oli kuitenkin liian myöhäistä, sillä olimme jo rajan tuntumassa. Eloklaanin puolelta puskeva tuuli kuljetti päällemme rajanaapureidemme hajua. Se ei kuitenkaan tuntunut tuoreelta kuonooni, joten ei ollut syytä olla huolissaan.
“Jakaannummeko kahteen?” kysyin Latvaruusulta, joka pysäytti partion. Naaras kääntyi minua kohti kylmä katse silmissään. Osasin odottaa jotain ilkeää naaraan suusta – hänen katseensa valmisti minut haukkuihin.
“Sinä et ole partion johdossa, minä olen. Kuono kiinni ja kuuntele”, soturinaaras naukui tylysti. Hänen katseensa miltei lävisti minut. Arvostukseni Latvaruusua kohtaan laski entisestään. En ollut tehnyt mitään väärin, mutten nähnyt mitään syytä tapella vastaan. Tottelin vain ja pistin suuni kiinni.
//Tuima?
