Särösärinä
Kirjoittaja: Saaga
Huokaisin hiljaa, kun hiiri jäi kiinni tassujeni väliin. Nostin sen hampaisiini ja käännyin katsomaan Säihkysielua.
“Hyvä nappaus”, hän kehräsi kannustavasti. Astelin lähemmäs ja laskin hiiren maahan tassujemme väliin. Työnnyin koskettamaan Säihkysielua nenälle omallani. Ennen kuin vetäydyin pois avasin suuni.
“Kiitos”, sanoin ja nostin hiiren takaisin hampaisiini. Säihkysielun silmät kimmelsivät valoa. Useiden rankkasadepäivien jälkeen pienetkin määrät auringonvaloa tuntuivat mahtavilta. Varsinkin kävellessämme puiden alla katselemassa maassa tanssivia auringonsäteitä, jotka pakenevat puiden lehtien välistä eteemme. Katsoin sivuun Säihkysielua. Hän hymyili. Halusin tietää mitä tämän päässä oikein liikkui. En osannut sanoa mitään.
“Haluatko vielä jatkaa saalistamista?” kysyin hiiren takaa.
“Miten vain itse haluat”, hän vastasi, joten päätimme jatkaa. Saalistuspartio jatkui vielä kunnes aurinko oli jo laskemaisillaan ja nälkä kurisi meidän molempien vatsoissa. Leiriin ei ollut enää pitkä matka. Toisaalta se harmitti minua, sillä halusin olla Säihkysielun kanssa kahden, mutta toisaalta nälkäni oli jo niin kova etten jaksaisi enää odottaa syömistä. Voisimme varmaankin syödä kumppanini kanssa, joten saisin sentään viettää hänen kanssaan vielä aikaa.
