Särötassu
Kirjoittaja: Saaga
Heräsin juuri ajoissa aamupartioon. Onnekseni Lampiväre oli päättänyt, että kävisimme tänään läpi joitain saalistusjuttuja ja Kärppämyrsky sekä Säihkytassu saisivat liittyä seuraamme. Siinä odotellessamme Kärppämyrskyä puhkesi pieni keskustelu minun ja toisen oppilaan välille.
“Oletko sinä joutunut ikinä kiipeämään oravan perässä puuhun?” kysyi Säihkytassu, jota selvästi mietitytti puihin kiipeäminen. Pudistin päätäni.
“Olen harjoitellut kiipeämistä jonkun verran, mutta olen siinä aika huono”, totesin värittömällä äänellä. En oikein tiennyt mitä olisi pitänyt sanoa mutta ilmeisesti kommenttini oli ollut ihan tarpeeksi hyvä, sillä kermanvärinen kolli nyökytteli.
“Noniin, menoksi sitten”, Lampiväre naukui ja lähti johtamaan meitä ja takana kävelevää Kärppämyrskyä ulos leiristä. En oikein tiennyt kenen piti aloittaa keskustelu, kun juttelin muiden oppilaiden kanssa. Yleensä avasin suuni, jos minulla oli sanottavaa ja se tekniikka oli ainakin tähän asti toiminut. Mieltäni painoi edelleen Tuiskutassun ja minun väliseni riita ja koin siitä sellaista syyllisyyttä, että oli hankalaa olla vuorovaikutuksessa muiden kanssa. Tälläistä se sitten olisi loppu elämäni, ellen keräisi itseäni ja pahoittelisi käytöstäni naarasoppilaalle, jonka olin joskus tuntenut siskonani.
Kiipeilyharjoitusten – ja muuten varsin onnistuneiden sellaisten – jälkeen vatsani kurni hurjasti. Takaisin leiriin matka tuntui kestävän ikuisuuden, kun kannossa oli lihavia saaliseläimiä, jotka olimme napanneet harjoitusten ohessa. Säihkytassu kantoi kahta hiirtä ja minä oravaa.
“Olisimmepa jo leirissä”, tuhahdin oravan karvojen välistä.
“Jollakulla lienee aika nälkä”, oppilastoveri naukui ja vilkaisi minua. Tyydyin tällä kertaa vain nyökkäämään, sillä nenää kutittavien oravan karvojen seasta oli hankala puhua.
