Särötassu
Kirjoittaja: Saaga
Lämpiväreen sanat satuttivat minua. En ymmärtänyt. En vain löytänyt mitään hajua ilmasta. Minua suututti mutta päätin ettei asia ollut riidan arvoinen. Käännähdin kannoillani mielenosoituksellisesti ja astelin pois. Jatkoin matkaani monen ketunmitan päähän hidastaen vauhtia hiljalleen.
“Yritän nyt kovemmin sitten”, puuskahdin ärtyneesti ja haistelin ilmaa. En hetkeen erottanut mitään mutta ajan kuluessa löysin ilmasta tutun hajun, jonka olin monta kertaa aistinut leirissä. Paikallistin hiiren puuhastelemassa yhden puun juurella. Tunsin pulssini korvissani asti adrenaliinin ryöpytessä. Tiputtauduin vaanimisasentoon ja koitin parhaani mukaan muistaa mestarini aiemmat sanat – korjaukset vaanimisasentooni ja vaanimiseen liittyen. Astelin niin varovaisesti valkealla maalla kuin vain kykenin. Karvoihini tarttunut loskainen lumi vaikeutti vaanimista mutta lähestyin hiirtä lupaavasti. Käpälissäni kuhisi jo into. Kohta voisin kantaa saaliini mestarini eteen ja näyttää hänelle kuka Särötassu oikeasti oli. Olin tarpeeksi lähellä loikatakseni ja sen sitten tein. Ojensin käpäläni ja nappasin hiiren niiden väliin. Tapoin saaliin nopealla puraisulla ja roikotin sen sitten hännästä mestarini luo. Katsoin häntä äreänä ja tiputin hiiren Lampiväreen käpäliin. Minun teki mieli sanoa jotain todella näsäviisasta ja typerää mutta en viitsinyt. Naaras saisi päättää mitä sanoisi ja reagoisin sitten sen mukaan.
//Lampi?
