Savupentu
Kirjoittaja: Saaga
“Tottakai!” Savupentu hihkaisi ja nappasi sammalpallonsa, jonka oli saanut Mäntyviikseltä edellispäivänä.
“Heittelemme tätä edes takaisin eikä se saa osua maahan. Jos minä tiputan sen sinä voitat”, Savupentu kertoi innoissaan. Susipentu kampeutui ylös istuma-asennostaan ja asettautui peliasemiin.
“Ja entä, jos minä pudotan sen?” harmaalaikukkaan veli kysyi jo paremmalla mielellä.
“Silloin minä voitan”, Savupentu sanoi ja hymyili koko olemus iloa ja rakkautta ympäröivää maailmaa kohtaan.
“Selvä aloitetaanko?” Susipentu kysyi ja Savupentu nyökkäsi innokkaasti. Naaraspentu heitti sammalpallonsa Susipennulle ja tuo heilautti sen takaisin. Savupentu loikkasi ja nappasi pallon ja heitti sen taas. Susipentu laukaisi pallon ja se lennähti Savupennun pään yli ja vaikka tuo tavoitteli sitä kaikin voimin pienet jalat sotkeutuivat toisiinsa ja Savupentu muksahti maahan. Hän vinkaisi lyödessään leukansa.
“Savupentu? Oletko kunnossa?” Savupennun veli naukui ja tassutti sisarensa luo huolissaan.
“Ei sattunut. Jatketaan vain leikkiä”, Savupentu naukaisi ja kömpi ylös maasta.
“Oletko varma? Se näytti kipeältä”, Susipentu naukui ja nappasi sammalpallon käpäliinsä.
“Olen varma. Ei minua sattunut säikähdin vain”, harmaalaikukaspentu sanoi ja hymyili..
“Sinä voitit nyt. Pelataanko me vielä?” Savupentu kysyi nyt jo innokkaana ja olemus taas henkien naaraan iloa.
//Susi?
