Savupentu
Kirjoittaja: Saaga
Savupentu oli päättänyt piiloutua aukiolla istuskelevan naaraan taakse. Naaras oli kertonut olevansa Sinilintu ja pörhistänyt karvojaan, jotta Savupentu mahtuisi hänen taakseen paremmin.
“Kiitos”, Savupentu oli kuiskaissut ja piiloutunut naaraan taakse.
“Minä taisin löytää hänet!” aukiolla kajahti Aamupennun kimeä ääni ja naaras loikki lähemmäs. Savupentu kuuli ystävänsä askeleet ja yritti pysyä mahdollisimman pienenä.
“Savupentu on takanasi, eikö?” Aamupentu naukui voitonriemuisesti.
“Ei ole. En ole nähnytkään häntä”, Savupentu kuuli Sinilinnun valehtelevan leikkisästi. Aamupentu kurkkasi Sinilinnun selän taa ja Savupentu näki hänet.
“Valehtelit!” Aamupentu naukui ja Savupentu kömpi pois Sinilinnun selän takaa.
“Miten muka löysitte minut?” Savupentu naukui ihmeissään.
“Näimme häntäsi Sinilinnun takaa!” Aamupentu naukui ja nauroi. Taivastassukin hymyili.
“Ai joo! Hehe!” Savupentu nauroi. Hän alkoi väsyä pikkuhiljaa ja haukotteli uneliaana. Sinilintu naureskeli mukana ja Savupentu hymyili vielä, kun katsahti tähän sitten hän käänsi katseensa takaisin Taivastassuun ja Aamupentuun. Päivä oli ollut hauska mutta väsymys alkoi painaa.
“Jatketaanko leikkejä huomenna?” hän kysyi hymyillen. Laikukkaan naaraan turkki oli sotkussa ja hänen pienet vielä kehittymisen keskellä olevat aivonsa tarvitsivat lepoa.
//Taivas?
