Savutassu
Kirjoittaja: Saaga
Olin poistunut parantajan pesästä vähin äänin, kun Hehkuaskel oli antanut minulle merkin lähteä. Koulutus oli tältä päivää päättynyt ja saisin viettää loppu päivän Aamutassun kanssa. Hymy levisi kasvoilleni, kun näin naaraan kävelevän kohti minua.
“Hei vain”, Aamutassu naukui mutta hänen kasvoillaan oli pahoitteleva ilme.
“Mitä nyt?” kysyin äkkiä. Mitä oli sattunut? Huoli parhaasta ystävästä levisi sisälläni.
“Minun on mentävä illan partioon mukaan, sillä olen jättätynyt tarkoituksella pois niistä viime päivinä sinun takiasi mutta-” Turhamyrsky keskeytti parhaan ystäväni sanat.
“Selittelyt riittäkööt, menoksi nyt Aamutassu muut odottavat!” Turhamyrskyn sanat kajahtivat ilmoille. Aamutassu katsoi minua pahoittelevasti ja kääntyi sitten juostakseen mestarinsa luo.
“Heippa!” huudahdin hänen peräänsä ja käännähdin sitten katsomaan aukion toista laitaa, jos siellä olisi joku jonka seuraan voisin mennä. Tunnistin Taivastassun norkoilemassa aukion laidalla hiukan vaivaantuneen näköisenä. Tassutin naaraan luokse.
“Hei”, sanoin. Tuo naaras tuntui kuin selvittämättömältä mysteeriltä. Hän ei oikein kuulunut ystäväpiiriini mutta halusin, että hänestä tulisi yhtä tärkeä kissa minulle kuin Aamutassu oli.
“Hei”, Taivastassu sanoi ja katsahti minuun yllättyneenä. Vaivaannus oli tiessään ja sen sijaan hänestä huokui ujoutta.
“Miten menee? Minulla menee hyvin. Tänään sain tutkia ensimmäisen potilaani! Se oli kyllä aluksi aika vaikeaa mutta Hehkuaskel auttoi. Hän on hyvä mestari. Eikö sinun mestarisi ollutkin Sähkötuho? Onko hän hyvä?” pälpätin kunnes tajusin kuinka hankalaa toisen oli pysyä sanojeni perässä.
“Anteeksi”, mutisin mutta Taivastassu ei kuullut minua.
“Minulla mene ihan hyvin. Sähkötuho on aika vaativa mutta hyvä opettaja”, Taivastassu vastasi. Hänen kirkas äänensä sai turkkini kuumottelemaan. Tunne oli outo mutta samaan aikaan ihana!
“Haluatko jakaa saalista?” kysyin ja osoitin tuoresaaliskasaa käpälälläni.
“Miten vain”, Taivastassu naukaisi hiukan ujona.
“Voin hakea meille jotain”, naukaisin ja tassutin hakemaan saalista. Tuoresaaliskasa ei ollut kaukana ja kun saavutin sen nappasin lihavan näköisen oravan meille kahdelle. Käännyin ja tassutin takaisin orava suussani. Laskin sen Taivastassun eteen ja istuuduin hänen viereensä.
“Kiitos”, Taivastassu naukui ja haukkasi ensimmäisen palan oravasta kohtalaisen varovaisesti. Haukkasin seuraavan ja niin jaoimme oravan haukkaus haukkaukselta.
