Sielukaiho
Kärpässointu vaikutti siltä, ettei itsekään oikeasti tiennyt, mitä tilanteessa tulisi tehdä ja varmaankin siksi päätyi kysymään itse minulta, tulisiko hänen nyt vuorostaan työntää minut veteen. Annoin hänen yrittää, koska sehän vasta olisikin hauskaa. Kamppailisin hänen kanssaan siitä, saisiko hän heivattua minut veden varaan vai ei.
Aluksi en juuri hievahtanut paikaltamme, mutta pienen puskemisen jälkeen musta naaras sai minut tassuiltani, kun iski koko painollaan päälleni. Sitten päädyinkin jo veteen. Sen kylmyys samaan aikaan inhotti ja virkisti. Kuitenkin pian sain jo pääni pinnalle ja haukkasin happea keuhkot täydeltä.
En juuri ennättänyt edes reagoida, kun yhtäkkiä Kärpässointu oli taas kimpussani. Hän painoi molemmin tassuin päätäni kohti pohjaa, joka sai minut aluksi yllättymään ja sitten paniikkiin. Yrittikö mustaturkkinen naaras murhata minut? Oliko hänen emonsa päättänytkin rekrytoida tyttärensä murhaamaan minut, koska ei uskonut minun olevan hänelle hyvä esimerkki? Luulin, että olimme jo päässeet ylitse sen asian!
Yritin pyristellä pois toisen naaraan otteesta, mutta se ei paljoa hellittänyt. Aloin jo nähdä tähtiä, kun viimein tunsin tassujen painon katoavan ja sain pääni pinnalle. Haukoin henkeä ja yritin saada itseni rauhoittumaan. En ollut kuollut.
“Älä tee noin! Tahdoitko sinä tappaa minut?!” huudahdin enemmän järkyttyneenä kuin vihaisena ystävälleni. Olimmeko edes enää ystäviä? Hän oli yrittänyt tappaa minut, Tähtiklaanin tähden!
“Anteeksi, en minä tarkoittanut”, naaras naukaisi yllättyneenä ja näytti pahoittelevalta. Se sai minut hämilleni. Kärpässointu todella oli arvaamaton, enkä enää tiennyt oliko se niinkään hyvä asia.
“Älä tee tuolla tavoin uudelleen. Olisit voinut hukuttaa minut”, nau’uin ääni käheänä ja tassutin rantaan päin. Kärpässointu seurasi hitaasti perässä ja jäi ketunmitan päähän minusta. Hänen uitettu ulkonäkönsä ja pahoitteleva ja hämmentynyt ilmeensä sai naaraan kuitenkin näyttämään hupaisalta ja päästin pienen tirskahduksen.
“Sinä se sitten olet välillä niin pöhkö”, naurahdin, vaikka edelleen olin hieman varuillani naaran suhteen ja heitin hänen päälleen tassullani hieman hiekkaa ja multaa.
//Käräpänen?
