Sielupentu
Kirjoittaja: Dodock
Seurasin Höyhenpennun ja Lumikkotassun taistelua, joka alkoi saamaan hurjia käänteitä, karvani olivat nousta pystyyn pennun ja oppilaan kiistasta, joka leimusi ilmiliekeissä. Kummallakin oli pippurista luonnetta ilmeisen selkeästi, ja pelkäsin jo että Lumikkotassu tekisi näsäviisaasta siskostani selvää, kun tuo uhitteli tuolle. Näin tuo lähestulkoon tekikin, kun läimäisi siskoani. Kirkaisin jo lähestulkoon itsekkin, mutta ilmeisesti ei vuotanut verta. Sepä hyvä, Lumikkotassukin oli joutunut ongelmiin itsekkin. Pentuja ei ole soveliasta mätkiä muutenkaan. Onneksi tilanne rauhoittui sen jälkeen, en tiedä mitä he sanoivat, mutta rauha oli ilmeisesti palannut. Suin turkkiani rauhalisen vedoin sen jälkeen, pitäähän ulkokuoresta pitää hyvää huolta! Näin Pikkukaaos oli minulle sanonut, ja olin ottanut opista koppia. Suin hetken aikaa itseäni, mutta sitten aloin purkamaan energiaani jälleen hyppimisellä. Hetken aikaa pompin kuin mikäkin pomppumato.
Kun voimani alkoivat taas huveta, lähdin takaisin vartiopaikalleni tarkkailemaan elämää. Olin tehnyt jo itselleni istumiseen soveltuvan pienen penkereen, jossa maa oli muotoitunut pienen kehoni muotoihin.
Yhtäkkiä huomasin Lumikkotassun katsovan minua, ehkä hän oli katsonut jo minua hetken, enpä tiedä. Toivon vain ettei hän tule mättäämään minua kuonoon kuin siskoani. Sitten naaras alkoi tepsutella minua kohti, ja katselin tuota uteliaana. Mitäköhän hän minusta halusi. Katselimme toisiamme hetken aikaa. Minä vihertävän ruskeilla silmilläni, tuo taivaan sinisillään. Hetki oli hiljainen, mutta sekin oli lyhyt, kuten elämä usein on. Lumikkotassu tervehti minua, ja päätin olla ystävällinen , koska en haluaisi tuolta turpiini.
”Hei..Oliko nimesi Lumikkotassu?” Vastasin naaraalle nyökäten. Halusin varmistaa tuon nimen, koska en oikein tuntenut häntä. Tunsin aika harvoja vielä, vain perheeni oikeastaan. Toivottavasti Lumikkotassu on nyt rauhanomaisella asialla, koska jos minua aletaan lätkimään, puren tuolta vaikka kaulan auki! Pudistin päätäni mielikuvalle jossa purisin agressiivista Lumikkotassua kaulasta. Älä nyt liiottele, Sielupentu , ajattelin siirtäen katseeni takaisin naaraan sinisiin silmiin.
”Näin mitä teit siskolleni” sylkäisin silti sanat suustani kylmäävästi. En sano että Höyhenpentu olisi sitä ansainnut, mutta silti hiukan väärin tehty.
//298 sanaa, Lumikko?
