Sielupentu
Kirjoittaja: Dodock
Lumikkotassu oli ajautunut seuraani, ja olin huomauttanut tuota tuon käytökseksestä hönttiä, mutta minulle tärkeää Höyhenpentua kohtaan. Tuijottelin tuota vakavana, en nähnyt tuon ilmeessä hirveemmin muutosta, vain ehkä kysyvän silmien räpäytyksen. En siltikään antanut myötätunnon käydä naaraassa, vaan toljotin tuota kylmän viileästi. Sitten tunsin naaraan katseen käpälässäni, hivuttautuen ympäri turkkiani.
”Olet hyvin kaunis.” Tuo vain sanoi, ja nostin kulmiani hiukan. Hyvin omituinen lähestymistapa. Ensin hän koittaa murhata siskoni, ja nyt hän kehuu minua.
”Kiitos, kai” vastaan hiukan arastavasti miettien tuon sanojen merkitystä. Vain emoni Pikkukaaos oli sanonut minua kauniiksi, kun oli sukinut minua. Sydäntäni lämmitti, mukavaa kun joku sanoi minullekkin mukavasti.
Harmaa naaras jatkoi isästäni, kehuen minua mutta mollaten Kalmakuuta. Myönnän ettei isäni ollut ehkä kuolonklaanin komein, mutta olihan tuo aika ilkeää häntä kohtaa. Silti nautin saamastani huomiosta hyvin mielelläni.
Sitten tulee hiljaisuus, molemmat vaipuvat omiin maailmoihinsa, minä mietin sanoikohan Lumikkotassu näin myös siskolleni. Hän se vasta oli kaunis! Kaunein naaras jonka tunsin, tai no ei pitkään,kyllä minä vanhempana tulen tapaamaan jonkun kivan naaraan..Tai kollin, miksei. Sitten huomasin Harmaan naaraan toljottavan minua sinisillä silmillään.
”Mitäs siinä tuijottelet?” Tökkäisen äkäisenä.
”Katselen vain.” Hän etäisesti naukaisi. Minua hermostutti hänen seuransa juuri nyt. Huomasin Höyhenpennun tallaavan väsyneenä Pikkukaaoksen kanssa pesälle, kun siskoni nyökkäsi minulle. Irrottauduin Lumikkotassun seurasta.
”Minäkin lähden nukkumaan, Pikkukaaos odottaa minua.” Sanoin naaraalle ja häivyin kipittäen perheeni perään. Löysin heidät pentutarhan nurkkaukselta. Hyppelin siskoni viereen kiljaisten iloisena, niin että pesän ulkopuolellakin kuullaan.
”Lumikkotassu sanoi minua kauniiksi!” Hehkutin asiaa näin jälkeenpäin, kun ajatus päässäni neutralisoitui. Mutta sitten huomasin sen seikan, että siskoni oli jo unessa, ja Pikkukaaos katsoi minua epäilevänä.
”Tuota..Tuota..” Naurahdin hermostuneesti mennen makuulle. Sydämeni oli täyttynyt lämmöstä mutta myös epävarmuudesta. Mitä tämä kaikki merkitsisi. Makasin kerällä siskoni vieressä, laittaen häntäni tuon päälle.
Minäkin nukahdin sukkelaan, vajoten omituiseen unimaailmaan.
//290 sanaa
