Sinipentu
Kirjoittaja: EmppuOmppu
Sinipentu huomasi sisarustensa saaneen kierroksensa päätökseen. Hän nousi ylös paikaltaan ja kiskoi Mustikkapennun mukaansa.
Kaksikko käveli aukion poikki lammelle, jonka luona Sulkapentu ja Sähköpentu ihastelivat putousta. Sähköpentu huomasi heidän tulonsa ensimmäisenä ja tuuppasi siskoaan, jotta tämä havahtuisi.
”Me löysimme pari hyvää tarinaa”, Mustikkapentu sanoi ja hänen kasvoilleen levisi hyvin itsevarma hymy. Sinipentu ei kuitenkaan ollut kovin kauhean vakuuttunut heidän voitonmahdollisuuksistaan, sillä myös Sulkapentu ja Sähköpentu vaikuttivat melko itsevarmoilta tilanteessa. ”Kumpi kertoo ensin?”
Koska kukaan ei halunnut kertoa omaa tarinaansa ensin, pennut päätyivät vetämään pitkää tikkua. Arpaonni suosi tällä kertaa Sulkapentua ja Sähköpentua, ja Sinipentu ja Mustikkapentu joutuivat kertomaan ensimmäisenä kuulemistaan tarinoista.
Heistä kahdesta Mustikkapentu sai toimia kertojana. Siniharmaa kolli yritti kuulostaa mahdollisimman uskottavalta kertoessaan tarinoitaan Sulkapennulle ja Sähköpennulle, mutta Sinipentu tiesi syvällä sisimmässään, että tämä kilpailu oli jo hävitty.
Kun myös Sulkapentu ja Sähköpentu olivat kertoneet keräämänsä tarinat, tuli uusi pulma. Miten voittaja valittaisiin? Kukaan heistä ei halunnut hävitä – paitsi Sinipentu, jolle koko kilpailu oli ollut alusta alkaenkin yksi lysti.
Lopulta Sinipentu sai taivuteltua itsepäisen Mustikkapennun luopumaan voitonhaaveistaan ja myöntämään, että Sulkapentu ja Sähköpentu olivat löytäneet paljon kiinnostavampia tarinoita kuin he.
Tuhkajuova kutsui kaikki pennut takaisin pentutarhalle. Sulkapentu ja Sähköpentu menivät päiväunille, Sinipentu liittyi heidän seuraansa, mutta Mustikkapentu jäi istuskelemaan yksin lähelle pesän sisäänkäyntiä. Villisielua ei näkynyt taaskaan missään.
Onneksi Mäntyviiksi kutsui lopulta pennun luokseen, ja kollipentu käpertyi tyytyväisenä mustan kuningattaren karvoihin.
Herätessään nokosiltaan, Sinipentu tajusi Sulkapennun olevan jo ylhäällä. Sähköpentu nukkui yhä hänen kyljessään kiinni. Naaras nousi itsekin ylös ja tuuppasi sitten veljensä hereille. Sen jälkeen he lähtivät yhdessä etsimään Sulkapentua.
Sisarukset löysivät harmaanruskean naaraspennun vähän matkan päästä. Hän leikki itsekseen sammalpallolla, mutta huomatessaan heidät, tämä keskeytti puuhansa.
”Mitä tehdään?” Sulkapentu kysyi.
Sinipentu kohautti lapojaan. ”En minä vain tiedä. Yleensä sinä keksit ideat”, hän naukaisi.
Samassa Mustikkapentu loikki esiin Mäntyviiksen takaa. Pentu oli tainnut odottaa heidän heräämistään koko tämän ajan, ja nyt hän suorastaan pursusi energiaa.
”Minä tiedän! Ollaan piilosta!” Mustikkapentu hihkaisi innoissaan ja kipitti pentukolmikon luokse.
Sinipentu kohautti uudemman kerran lapojaan. Hänestä oli kiva tehdä niin. ”Sopii minulle. Ellei teillä ole parempia ideoita?” Sinipentu katsahti sisaruksiinsa odottavasti. Hyvällä tuurilla hän saattaisi löytää niin hyvän piilon, että hän saisi olla siellä rauhassa muilta koko loppupäivän.
//Sisarukset?
//356 sanaa
