Sinipentu
Kirjoittaja: EmppuOmppu
Sulkapennun esitys oli ollut uskottava. Jopa niin uskottava, että Mäntyviiksi oli niellyt sen. Sinipentu ihaili salaa siskonsa kieroa tapaa saada tahtonsa läpi ja päästä pälkähästä. Sellainen ei kuitenkaan sopinut yhtään hänen tyyliinsä, hän mieluummin keräsi kiviä kokoelmaansa ja tarkkaili muiden tekemisiä sivusta, sen sijaan, että olisi itse ollut osallisena siskonsa suunnitelmissa.
”Sulkapentu, me melkein jäimme kiinni”, Sähköpentu sanoi kärttyisän kuuloisena. ”Jos isä tai emo olisi sattunut tulemaan vastaan, me todellakin saisimme viettää koko loppuikämme pentutarhalla.” Sinipentu oli samaa mieltä veljensä kanssa, vaikkei sanonutkaan sitä ääneen. Toisaalta, ei hän olisi ottanut pahakseen, vaikka joutuisikin arestiin. Silloin hänellä olisi vain enemmän aikaa touhuta kiviensä parissa, ja samalla seurata, miten hänen sisaruksensa vähitellen muuttuivat seinähulluiksi. Kerrassaan mainiota ajanvietettä, hän ajatteli.
Sulkapentu pyöritteli silmiään, mutta hänellä oli nopeasti muuta mielessään. Hän käveli sammalpallon luo ja laski tassunsa sen päälle. Sinipentu ja Sähköpentu seurasivat häntä kiinnostuneina – tai ainakin Sinipentu oli kiinnostunut; tästähän saattaisi eskaloitua vaikka kahakka tai jotain parempaa.
”Mitä sinä tuolla aiot?” Sähköpentu kysyi. Hän kohotti kulmiaan epäilevästi.
”Ollaan sammalpalloa. Paitsi että uusilla säännöillä: voittaja on se, joka saa pidettyä palloa pisimpään itsellään”, harmaanruskea naaras kertoi leveästi hymyillen. Sähköpentu katsoi siskoaan puntaroiden, ja vilkaisi vielä Sinipentuunkin, mutta hän vain kohautti lapojaan. Oikeastaan Sinipentua ei olisi huvittanut leikkiä, mutta hän kaipasi kipeästi jotain tekemistä. Hän ei halunnut palata järjestelemään kiviään nyt, kun Mustikkapentu väijyi häntä kaiken aikaa. Siitä hän saikin idean.
”Mitä jos pyydettäisiin Mustikkapentu mukaan?” Sinipentu ehdotti ja viittasi hännällään sammalillaan yksikseen leikkivään kollipentuun. Sulkapentu ei vaikuttanut järin ilahtuneelta ajatuksesta, mutta tämä huiskaisi lopulta välinpitämättömästi hännällään ilmaa ja puuskahti:
”Kai hän voi tulla.” Sinipentu ei jäänyt odottelemaan, että naaras keksisi syyn kieltää kollia liittymästä heidän leikkeihinsä. Hän suuntasi Mustikkapennun luokse suorinta reittiä, varoen tietenkin sotkemasta arvokasta kivikokoelmaansa.
”Hei Mustikkapentu, haluatko tulla leikkimään meidän kanssa sammalpalloa?” Sinipentu kysyi heti. Kollipennun silmät kirkastuivat ja hän loikkasi äkkiä pois sammalilta, kuin olisi pelännyt tarjouksen umpeutuvan, jos hän hidastelisi.
”T-tulen mielelläni!” tämä änkytti innoissaan. Sinipentu viittasi häntä tulemaan perässä ja loikki itse edeltä sisarustensa luokse. Sähköpentu ja Sulkapentu katsoivat Mustikkapentua kasvoillaan ilme, jota ei voinut tulkita. Mustikkapentu ei kuitenkaan ollut moksiskaan vähän nuivasta vastaanotosta.
”No, kuka aloittaa?” Sinipentu naukaisi, ikään kuin leikki oikeasti olisi kiinnostanut häntä muutoinkin kuin vain tutkimusmielessä. Ja ehkä se vähän kiinnostikin.
//Sisarukset? Toivottavasti en hitannu kumpaakaan liikaa. xd
//368 sanaa
